tiistai 3. toukokuuta 2011

Nyt vihertää!

Näyttää siltä, että kevättä on kovasti rinnassa täällä päin. Vai millä muulla selitetään tämä täydellinen hurahtaminen vihreään? Olen katsellut suorastaan kuola valuen Lauran hyvää vauhtia etenevää ihanan vihreää villatakkia, ja nyt sitten menin itsekin sen verran sekaisin, että unohdin kokonaan erään kiireellisen (erittäin kiireellisen) neuleprojektini ja aloitin sukat Ilun Handun kashmirsukkalangasta.


Kuvassa olevista langoista molemmat ovat minun, minun! Kun maaliskuussa (jos nyt muistan ajankohdan oikein) Lumoavaan Lankaan saapui erä Ilun värjäämiä sukkalankoja, meinasin mennä aivan pökerryksiin. Vaati aikamoista itsehillintää olla alkuun kajoamatta lankoihin, jotta jättäisin muillekin mahdollisuuden saada osansa... Odotettuani omasta mielestäni säällisen pitkän ajan oli minunkin lopulta pakko napata kaksi vyyhtiä. Minulla oli kuitenkin ollut flunssa ja kaikkea, kaipasin piristystä. Nämä keväästä ja kesästä muistuttavat kellertävät ja vihertävät vyyhdit houkuttelivat aivan erityisesti juuri silloin ja tuntuvat kyllä vetoavan minuun kovasti edelleenkin.

Nyt korkkasin kuvassa oikealla olevan vyyhdin ja täytyy sanoa, että todella nautiskelen neulomisesta. Handun kashmirsukkalanka on yksi lemppareimpia neulottaviani, koska se on niin pehmeää ja ihanan tuntuista. Ja kyllä nämä Ilun käsinvärjäämät langat vain hivelevät silmiä. Niin kuin itse asiassa melkein kaikki käsinvärjätyt langat...


Oletteko pistäneet merkille, miten paljon Suomessakin tuntuu olevan lahjakkaita indievärjäreitä? Minä olen. Ja se herättää minussa monia tunteita. Toisaalta tuntuu, että meillä on täällä ympärillämme todellinen aarreaitta, toisaalta meinaa alkaa ahdistaa, kun en mitenkään voi haalia käsiini kaikkia kauniita lankoja, saati ehdi neuloa niistä kaikista. Kaiken lisäksi olen ihan sairaan kateellinen. En ole koskaan itse värjännyt lankoja, vaikka senkin taidon haluaisin (monien muiden taitojen lisäksi) jonain päivänä todellakin opetella. Olisi aika huippua osata värjätä itsekin... tehdä langoista yksilöllisiä, taiteellisia kokonaisuuksia. 

Kasvivärjäys ainakin pitää ehdottomasti joskus opetella! Vaan taitaa siinä olla aika paljon säätämistä. Mutta joka tapauksessa. Aivan ehdottomasti.



No niin, kuka arvaa? Mikä malli on aluillaan? Vihjeeksi voin antaa, että bongasin tällaiset sukat aivan vasta eräästä toisesta neuleblogista... ja nappasin siis idean suoraan sieltä.

Mitäs muut pidätte käsinvärjätyistä langoista? Ja löytyykö teiltä jotain ykkössuosikkeja indievärjäreiden joukosta? Pitäisikö Lumoavan Langan valikoimiin joskus tilata lisää handulaisia tai jonkun muun suomalaisen värjärin tuotoksia?

(Toiveita toteutetaan sitten aina mahdollisuuksien rajoissa, mutta kaikki toiveet kyllä kuullaan!)

3 kommenttia:

Iida kirjoitti...

Kovasti näyttäisi Show-off Stranded sukilta, joihin ainakin itse törmäsin vastikään Villalankasarvikuonon blogissa. Tosi kivasti näyttää tuo lanka sopivan tuohon malliin! Käsin värjätyt langat ovat ihania, mutta niille on vähän vaikea löytää sopivia malleja, koska melkein kaikki ihanat sukkamallit toimivat parhaiten yksivärisessä langassa...

Judiuni kirjoitti...

Ai sä pääsit jo aloittamaan. :)

Käsinvärjätyt langat ovat kokeilematta. Usein vierastan liian kirjavia, mutta saman värin eri sävyillä värjätyt semisolidit langat ovat aivan ihania. Niitä vaan vähemmän on tarjolla.

Raiku kirjoitti...

Iida: Oikeaan osuit! Ei tainnut olla kovin vaikea arvoitus, tai sitten neulojat ovat vain hyvin tarkkaavaisia.

Minä tiedän pari sukkamallia, joihin tuommoinen useampivärinen lanka sopii, mutta ihan totta, että pääasiassa kaikki ihanat mallit vaatii yksivärisen tai ainakin semisolidin langan. Minusta käsinvärjätyt semisolidit langat on ihan parhautta. :)

Judiuni: Joo, minä innostuin heti, kun sattui olemaan yksi monivärinen lanka odottamassa hyvää mallia. Sitä paitsi se jännä kantapää herätti tosissaan mielenkiintoni.

Semisolideja lankoja on tosiaan vähän turhan vähän tarjolla, ne just on niin nättejä. Monet moniväriset on kauniita vyyhdillä, mutta sitten neulottuna menettävät hyvät puolensa. Onneksi ei kaikki. Ja makuasiahan se on, onneksi löytyy monenlaista, jotta kaikille olisi jotakin.