Kyhäilyä

En olekaan muistanut täällä mainita osallistumistani tämän vuoden Kesäyön hullutukseen. (Kahden blogin ongelma - luulee kertoneensa jotain jossain, mutta kertoikin sen muualla.) Tämä taitaa olla kolmas blogimaailman tempaus, johon olen lähtenyt mukaan, ja toistaiseksi tämä vaikuttaa toiseksi parhaalta. Lankahamsterit ei ollut ihan minun juttuni, osittain varmaan siksi, että tykkään neuloa enimmäkseen ohuilla langoilla, ja sillä tavalla ei grammakisoissa välttämättä pärjää. So you think you can knit -haaste puolestaan oli tosi hauska ja sen anti oli minulle valtaisa, tulin sentään opetelleeksi kaksi itselleni uutta tekniikkaa, kirjoneuleen ja onteloneuleen, ja lisäksi kilpailun myötä tulin tehneeksi ensimmäisen oman neuleohjeeni. Ja löysin muuten monta hyvää neuleblogia kaiken lisäksi.

Kuvan sukka Handun kashmirsukkalangasta

Kesäyön hullutuskin tuntuu olevan haaste sinänsä. Aluksi ajattelin, että ei kait ole temppu eikä mikään luoda  silmukat uuteen neuleeseen joka päivä juhannukseen asti. Nyt on alkanut jo vähän tympiä. En ole aivan neule kerrallaan -ihminen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään hillitöntä taipumusta startiittiinkaan. Toistaiseksi olen aloittanut yhdet sukat, yhden huivin ja muutaman tiskirätin. On vielä pari juttua, jotka ehdottomasti haluaisin aloittaa jossain vaiheessa, mutta noin muuten minua huvittaisi vain keskittyä nyt jo kesken oleviin neuleisiin. Tykkään (yleensä) neulomisesta, en niinkään aloittamisesta.

Yksi hyvin vauhtiin päässyt kyh-työni on Yarnissiman brainles-sukat. Brainles tosiaankin... Ilmeisesti nimi viittaa siihen, että sukat ovat niin yksinkertaiset, että ne ovat helpot tehdä, mutta minun käsissäni nimi on saanut oman merkityksensä. Olen tehnyt näitä sukkia kohtuu aivottomasti, niissä on varmaan jo kymmenen virhettä. Pari ihan outoa aivonyrjähdystä tai jotain, ja yksi, josta täytyy kylläkin syyttää ohjeessa ollutta pienen pientä virhettä. Virheistä huolimatta ensimmäinen sukka on valmis ja näyttää hyvältä. Paitsi että...

Varresta tuli ehkä liian lyhyt. Vaikka kärjestä aloitettua sukkaa on helppo koikeilla jalkaan ja testata varren pituutta, en silti mitenkään voinut vaivautua tarkistamaan asiaa ennen silmukoiden päättelyä, enpä tietenkään. Tein vain niin kuin ohjeessa käskettiin. Ainakin melkein. Ymmärsin vissiin jotakin väärin, koska ohjeessa olleessa kuvassa varressa oli nuita palmikoita pari enemmän. Just. 

Periaatteessa tuommoiset lyhempivartisetkin sukat voisi olla ihan kivat. Mutta siinä tapauksessa taas varsi on liian leveä. Jalkani olisi sopivan paksu varren suulle ehkä muutaman sentin ylempänä. Että tuota... pitää vissiin purkaa jonkin matkaa ja jatkaa neulomista? Vai ehkä aloittaa seuraava sukka, tehdä siitä kunnollinen, (ilman niitä muutamaa virhettä vieläpä), katsoa tykkäänkö siitä, ja muuttaa tuo sitten sen jälkeen? Se voisi ainakin olla kivempaa. Minuua ei juuri nyt huvittaisi purkaa. (Sitä päivää odotellessa kun minua huvittaisi purkaa...)

Sukka on joka tapauksessa kivan näköinen ja langan väristä tykkään tosi paljon. Eli enköhän minä nämä loppuun tee.

Uusi kantapääkokemus

Illan Silmukkaseuraa odottellessa ajattelin esitellä täällä uusimman tuotokseni: sukat, jotka vilahtivatkin jo eräässä aiemmassa postauksessa. Silloin arvuuttelin, tietääkö kukaan, mikä malli oli kysymyksessä, ja ainakin kaksi ihmistä tunnisti tapauksen. Toinen heistä oli ihan vasta neulonut samaiset sukat ja esitellyt ne Villalankasarvikuono-blogissaan, josta minä ne siis itse asiassa itse alunperin bongasin. 

(Pahoitteluni niille, jotka sattuvat lukemaan minun henk.koht.blogiani Outo lintu linnassa, nyt tulee toistoa. Samat kuvat on jo niin nähty. So yesterday.)

ohje: Show-off Stranded Socks (Ravelry), Anne Campbell

lanka: Handu Vahvistettu kashmirsukkalanka

menekki: 82 g

puikot: 2,25 mm sukkapuikot

fiilis: tosi hyvä, varsinkin uudesta kantapääkokemuksesta!

Nämä sukat olivat nopsasti valmiit. Pintakuvio on minun mielestäni kivan näköinen ja sopii passelisti moniväriselle langalle. Sen lisäksi se oli nopeasti opittu ja helppo neuloa vain menemään. Ei ihan sileää oikeaa, jonkin verran piti sentään katsoa missä mennään, eli mielenkiinto pysyi yllä, mutta kyllä tätä melko rennosti sai neuloa.

Kantapää olikin sitten minulle jotain aivan uutta! Ja voin sanoa, että kokemus ei ollut ollenkaan huono. Tätä kantapäätä tulen kokeilemaan kyllä toistekin, luultavasti melko pian. Itse asiassa minusta tuntui tämän kantapään jälkeen jopa hivenen valaistuneelta. Siis kantapää, jossa ei tarvitse poimia silmukoita (jes!), joka on nopeampi kuin kantalapullinen ja kiilallinen kantapää (jes!) ja joka istuu jalkaani paremmin kuin tiimalasikantapää (jes!). Ei hassumpaa. Nyt pitää vain tarkkailla, vaikuttaako käyttö istuvuuteen jotenkin tai mitään. Raportoin täällä, jos jotain uutta ilmenee.

Tämä kantapää (mikähän sen nimi sitten ikinä onkaan) on muuten aika jänskän näköinen silloin kun sukka on ihan vain tasossa. Sukka on muodoltaan jotenkin kummallinen. 

Tämänkin kuvan perusteella voisi olla vaikea uskoa, että sukka istuu jalkaan mukavasti. Siitä huolimatta se ainakin minulla istuu.

Ja katsokaapa tosiaan kantapäätä. Aika jänskä. Ja yksinkertainen. Lyhyesti: siinä vaiheessa kun varsi on sopivan pituinen aletaan joka toinen kerros lisätä molemmilla puolilla sukkaa yksi silmukka yhteensä 12 kertaa. Lisäysten jälkeen neulotaan kantapää (ei siis mitään kantalappua, se osa on valmis jo, vaan kantapää jalkapohjassa) lyhennetyin kerroksin, joiden aikana sukasta kaventuu 12 silmukkaa molemmin puolin. Ja kun se on valmis, jatketaan vaan entiseen malliin ainoastaan sillä erolla, että jalkapohjan osuus neulotaan sileänä neuleena. Melko simppeliä. Ymmärsikö kukaan mitään?

Nämä sukat on neulottu 72 silmukalla, eli tietysti aivan eri paksuisella langalla neulottuna ja eri silmukkamäärällä lisätään sitten eri määrä silmukoita kantapään aikana. En sit osaa sanoa, että kuinka monta. Pitää kokeilemalla katsoa.

Ja vielä lähikuva kantapäästä:

Olen kyllä tosi tyytyväinen näihin sukkiin. Toisen blogini puolella tosin jo ilmoitin, että movivärisistä langoista neulomisen kiintiöni taitaa olla hetkeksi täynnä, mutta se nyt johtuu vain siitä, että yksiväriset tai semisolidit langat on vain noin yleensä vähän enemmän minun juttu. (Ja sit nyt pitää heti tunnustaa, että aloitin kyllä tänään taas uudet sukat taas useampivärisestä langasta, mutta sille on hyvähkö syy ja lisäksi se lanka on vain yhden väri eri sävyjä.)

No, tällaista tällä kertaa. Ensimmäinen silmukkaseuralainen saapui jo, joten pitää mennä olemaan seurallinen. (Silmukkaseurallinen.)

Nyt vihertää!

Näyttää siltä, että kevättä on kovasti rinnassa täällä päin. Vai millä muulla selitetään tämä täydellinen hurahtaminen vihreään? Olen katsellut suorastaan kuola valuen Lauran hyvää vauhtia etenevää ihanan vihreää villatakkia, ja nyt sitten menin itsekin sen verran sekaisin, että unohdin kokonaan erään kiireellisen (erittäin kiireellisen) neuleprojektini ja aloitin sukat Ilun Handun kashmirsukkalangasta.

Kuvassa olevista langoista molemmat ovat minun, minun! Kun maaliskuussa (jos nyt muistan ajankohdan oikein) Lumoavaan Lankaan saapui erä Ilun värjäämiä sukkalankoja, meinasin mennä aivan pökerryksiin. Vaati aikamoista itsehillintää olla alkuun kajoamatta lankoihin, jotta jättäisin muillekin mahdollisuuden saada osansa... Odotettuani omasta mielestäni säällisen pitkän ajan oli minunkin lopulta pakko napata kaksi vyyhtiä. Minulla oli kuitenkin ollut flunssa ja kaikkea, kaipasin piristystä. Nämä keväästä ja kesästä muistuttavat kellertävät ja vihertävät vyyhdit houkuttelivat aivan erityisesti juuri silloin ja tuntuvat kyllä vetoavan minuun kovasti edelleenkin.

Nyt korkkasin kuvassa oikealla olevan vyyhdin ja täytyy sanoa, että todella nautiskelen neulomisesta. Handun kashmirsukkalanka on yksi lemppareimpia neulottaviani, koska se on niin pehmeää ja ihanan tuntuista. Ja kyllä nämä Ilun käsinvärjäämät langat vain hivelevät silmiä. Niin kuin itse asiassa melkein kaikki käsinvärjätyt langat...

Oletteko pistäneet merkille, miten paljon Suomessakin tuntuu olevan lahjakkaita indievärjäreitä? Minä olen. Ja se herättää minussa monia tunteita. Toisaalta tuntuu, että meillä on täällä ympärillämme todellinen aarreaitta, toisaalta meinaa alkaa ahdistaa, kun en mitenkään voi haalia käsiini kaikkia kauniita lankoja, saati ehdi neuloa niistä kaikista. Kaiken lisäksi olen ihan sairaan kateellinen. En ole koskaan itse värjännyt lankoja, vaikka senkin taidon haluaisin (monien muiden taitojen lisäksi) jonain päivänä todellakin opetella. Olisi aika huippua osata värjätä itsekin... tehdä langoista yksilöllisiä, taiteellisia kokonaisuuksia. 

Kasvivärjäys ainakin pitää ehdottomasti joskus opetella! Vaan taitaa siinä olla aika paljon säätämistä. Mutta joka tapauksessa. Aivan ehdottomasti.

No niin, kuka arvaa? Mikä malli on aluillaan? Vihjeeksi voin antaa, että bongasin tällaiset sukat aivan vasta eräästä toisesta neuleblogista... ja nappasin siis idean suoraan sieltä.

Mitäs muut pidätte käsinvärjätyistä langoista? Ja löytyykö teiltä jotain ykkössuosikkeja indievärjäreiden joukosta? Pitäisikö Lumoavan Langan valikoimiin joskus tilata lisää handulaisia tai jonkun muun suomalaisen värjärin tuotoksia?

(Toiveita toteutetaan sitten aina mahdollisuuksien rajoissa, mutta kaikki toiveet kyllä kuullaan!)