Kaksi huivia ja muistutus Silmukkaseurasta

On täällä muutakin kuin villtakkeja tehty. Esittelin pari huivia juuri blogissani ja koska ne ovat neulotut Lumoavan Langan langoilla, onhan niitä toki syytä vilauttaa täälläkin.

Sitä ennen kuitenkin lyhyt pieni muistutus: tänään on Silmukkaseura! Koska on taas normaalit aukioloajat, sekin alkaa siis tutumpaan tapaan kuudelta, mutta tottakai aikaisemminkin saa ilmaantua. Tulkaahan siis paikalle. Ainakin nyt näyttää sääkin sopivan harmaalta sisällä neulomiseen ja minulle puolestani kelpaisi seura.

Mutta nyt niitä huiveja. Koska Stephen Westin Daybreak oli niin mukavaa neulottavaa, tein niitä kaksi.

Ylemmän kuvan keltavoittoiseen huiviin on käytetty Cascaden Heritagea ja Noron Kureyon Sockia ja alempaan huiivin Louhittaren Luolan Väinämöistä ja taas Kureyon Sockia. Itse pidän molemmista huiveista niin väriensä puolesta kuin muutenkin, mutta Väinämöinen ja Kureyon Sock tuntuivat neuloessa jotenkin paremmin yhteen sopivilta kuin Heritage ja Kureyon Sock.

Keltainen huivi Ravelryssä täällä, sininen täällä. Sieltä voi siis käydä katsomassa huivien tarkemmat tiedot ja niiden pitäisi näkyä myös sellaisille, joilla ei ole Ravelry-tunnuksia - ainakin mikäli nyt osasin jakaa projektisivut. Jos en, niin huomauttakaan vaikka kommenttiboksissa.

Käytin näissä huiveissa muuten eri puikkokokoja. Keltaisen huivin tein 3,75 mm puikoilla ja sinisen 3,5 mm puikoilla. Enpä kyllä osaa sanoa mitään mainittavaa eroa niiden välillä... Varmaan aika sama kumpaa käyttää. Huiveissahan se nyt ei ole niin justiinsa.

Itse pidän tällaisista isoista, lämpimistä kääriytymishuiveista. Suosittelen tätä mallia neulottavaksi muille paleluherkille ja raidoista nauttiville ihmisille. Huom, tein itse huivista isomman kuin ohjeessa ja voin sanoa, että huivin isontaminen oli helppoa, koska tarvitsi vain jatkaa samalla tavalla kuin siihenkin asti, mutta pidemmälle.

Toistan vielä: suosittelen lämpimästi.

Turvavärejä

Pääsiäinen on minun osaltani sujunut hyvin rauhallisissa merkeissä. Eilen neuloin valmiiksi toisen Daybreak-huivini, tänään olen pääasiassa mallitilkutellut. Pieni flunssa on pitänyt minut enimmäkseen sisällä, vaikka ulkona kyllä olisi ollut mitä kauneimmat ilmat. Nyt istahdin kahvikupposen kanssa koneen ääreen ja kokeilen, josko saisin tekstiä aikaiseksi.

Silloin joskus aiemmin pohdiskelin täällä värivaihtoehtoja toiseen Daybreakiini. Kumpikaan kuvissa esiintynyt yhdistelmä ei lopulta päätynyt huiviini, vaikka ensimmäisen kuvan värejä aluksi kokeilinkin. Tulin niiden kanssa siihen tulokseen, että värit sulautuvat liiaksi toisiinsa ja purin koko roskan. Vaihdoin Väinämöisen luumusta musteeseen ja tulin heti paremmin toimeen valintani kanssa. Lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Tuntuu, että tuli neulotuksi huivillinen turvavärejä. Sellaisia, joihin on hyvä kietoutua.

Pitäisi jonakin päivänä kuvata tämä ja vihdoin viimein se ensimmäinenkin Daybreak. (Siis kuvata kunnolla: ulkona ja käytössä, niin että koko huivin näkee ja sen koon hahmottaa.) Kumma miten paljon voikin vastustaa sen suhteen. Aina on joko ulkona pimeää tai minulla kiireitä... tai niin kuin tänään, hitusen kuumetta. Mutta pakkohan sen joskus on onnistua! Päivätkin kun ovat jo pidentyneet. 

 

Tässä nyt joka tapauksessa pari kuvaa, joista näkee ainakin väriyhdistelmän.

Mitäs tykkäätte?

Siivekäs

Kauppamme näytekappale-arsenaali kasvoi taas yhdellä kauniilla huivilla, kun ystäväni teki Wingspan-huivin Noron Sekusta meidän ja asiakkaidemme iloksi. Olimme useamman kerran pohtineet, minkälaiseksi huiviksi Sekku haluaisi muotoutua. Onneksi Ravelry helpotti pähkäilyämme ja päädyimme Wingspaniin. Halusimme yhdistää värikkääseen lankaan kohtalaisen simppelin neulepinnan, jotta lopputuloksesta ei tulisi liian sekava. Wingspan on yksinkertainen, vaikkakin näyttävä malli.

Ohje: Wingspan (Ravelry)

Lanka: Noro Sekku, väri 1

Puikot: 3,25 mm

Menekki: 47 g

Huivissa on kiva geometrinen rakenne, joka saadaan aikaan lyhennetyillä kerroksilla tehtävistä kolmioista. Nämä ainaoikeinneulotut kolmiot asettuvat limittäin toisiinsa nähden, ja muodostavat spiraalimaisen lopputuloksen. Ohjeen kahdeksan kolmion sijaan tässä huivissa niitä on kymmenen. Koska käytetty lanka on ohuempaa kuin ohjeen lanka, olisi huivista tullut kovin pieni, joten ystäväni päätti tehdä muutaman kolmion lisää, varsinkin kun lanka riitti hyvin. Lisäksi huivin yläreunassa on neljän ainaoikeinkerroksen sijasta tehty kahdeksan kerrosta.

Neuletuntuma langassa on ystäväni mukaan kivan rouheinen. Vaikka lanka on ohuttakin ohuempaa, ei se katkeillut neulottaessa. Moni asiakas on tätä pohtinut harkitessaan Sekun ostamista. Mielestäni tämä malli on mukavankokoinen ja näyttävä asustehuivi. Varmasti myös miellyttävä käyttää varsinkin näin kesällä, langassahan on puolet puuvillaa ja loput silkkiä, villaa ja nailonia. 

Väripähkäilyjä

Eilinen päivä töissä oli pakkasesta huolimatta erittäin vilkas. Itse asiassa eilen oli yksi niistä harvoista työpäivistäni, joina en neulonut yhtään! Asiaan tosin vaikutti myös se, että kaikki asiakkailta liikenevä aikani kului lankavalintoja pohtiessani. 

Muistatteko Daybreakini, joka on keskeneräisenä vilahdellut täällä ja omassa blogissani? Se on valmistunut jo jonkin aikaa sitten, (pitäisi vain saada kuvatuksi), ja olen siihen niin ihastunut, että haluaisin tehdä toisenkin. Ja minullahan olisi ideoita! Pikkuisen liikaakiin...

Loppujen lopuksi sain karsittua lankayhdistelmäehdokkaani kahteen. Niiden kanssa pähkäillessä kestikin sitten aika pitkään. 

Valmiissa huivissani minulla on lankoina Noron Kureyon Sock ja Cascaden Heritage. Tällä kertaa kallistuin vahvasti vastikään liikkeeseemme rantautuneisiin Louhittaren luolan lankoihin ja molemmat ehdokkasparini koostuivat Kureyon Sockista ja Väinämöisestä.

Olen ihan todella viehättynyt tuosta jälkimmäisestä vihreän ja violetin yhdistelmästä ja olin kyllä aika vahvasti kallellaan siihen päin. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että nykyistä vaatevarastoani ajatellen on paras ratkaisu neuloa vaalaeanpuna-luumua. Niinpä ensimmäisen kuvan langat lähtivät mukaani kotiin. (Ja Väinämöistä lähti kaksi, sillä haluan tehdä ison huivin niin kuin viimeksikin.)

Nyt kotona olen sitten välillä ollut todella tyytyväinen päätökseeni ja välillä katunut sitä raskaasti. Hoksasin, että minulla on omissa varaistoissani vihreä-violetit mekkolangat odottamassa, eli vihreä-violetti huivi saisi kyllä jossain vaiheessa itselleen kaverin. Toisaalta on järkevä ajatella sitä, mitä minulla on nyt eikä vasta ehkä joskus.

Sinänsä huvittavaa, miten vakavasti voi suhtautua loppujen lopuksi melko pieneen juttuun. Voinhan toki neuloa molemmat huivit, toisen vain joskus vähän myöhemmin. Eikä elämä ehkä kaadu siihen, että ei voi saada heti kaikkea... Onneksi minun mielestäni suunnittelu on ainakin melkein puolet koko ilosta!

Joulukuun 24.

Jouluaattona kalenterista paljastuu Noron Silk Garden Sock! Tässä Noron hieman paksummassa sukkalangassa yhdistyvät villa, silkki, nylon ja mohair maalauksellisiin väreihin. Päästä mielikuvituksesi valloilleen!

Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Messuasiaa ja muuta mukavaa

Reilun viikon kuluttua, 8.-9.10., järjestetään täällä Oulussa Kädentaitomessut, jonne myös me suuntamme kulkumme lankojen kanssa. Olemme molemmat tulossa ilahduttamaan teitä Lumoavan Langan ständille sekä lauantaina että sunnuntaina. Näin ollen putiikki on lauantaina 8. päivä suljettu. Vähän meinaa jänskättää, kun nämä ovat ensimmäiset messut, joille osallistumme näytteilleasettajan roolissa! 

Noro Silk Garden Sock on uusi lanka valikoimassamme.

Verkkokauppaan on nyt päivitetty kaikki kivat uutuudet, mitkä kokivat ensiensiintymisen Pohjois-Suomen retriitissä Portissa viime viikonloppuna. Uutukaisia löytyy sekä langoista että kirjoista. Valikoimaan on nyt saatu paljon kysytty Cascaden Heritage 150. Koostumukseltaan lanka on sama kuin Heritage, eli merinovilla-nylon-sekoite. Metreissä sitten eroa jo löytyykin, nimittäin tässä uudessa on 450 metriä 150 gramman kerässä. Tämä on siis oiva lanka niille, joille nuo aivan ohuet sukkalangat ovat liian ohuita. 150:sen murrettu värikartta tosin kalpenee mennen tullen Heritagen jalokivimäisille väreille. Toinen uutuus on Noron Silk Garden Sock, joka myöskin on hieman paksumpi sukkalanka, 100 grammassa metrejä on 300. Tätäkin on kyselty valikoimaan, monia kun mietityttää Kureyon Sockin kestävyys. Lisäksi moneen lankaan on tullut uusia värejä, mm. Cascaden Heritageen ja Heritage Silkiin,  Rowanin Felted Tweediin ja Limaan, Araucanian Rancoon. 

Lankojen lisäksi valikoimamme on kasvanut uuden Leikkipuistoneuleet-kirjan verran, jossa on veikeitä ja persoonallisia neuleohjeita lapsille. Kirjan takana ovat suomalaiset neulesuunnittelijat Suvi Simola, Mari Muinonen, Tuulia Salmela, Tiina Huhtaniemi sekä Veera Välimäki. Ohjeet on suunniteltu BC Garnin langoille. Neulemallit ovat mielenkiintoisia ja niissä jokaisessa on jokinlainen juju: hauskat palmikot, jännät taskut, söpöt kirjoneuleet, kauniit napit... Minun suosikikseni kaikkien mielikuvitusta kutkuttavien mallien joukosta on noussut Marin suunnittelema Poks-paita!

Messuilla tavataan!

Tiukkaa sukkalanka-arviota

Viikonloppupa alkaa taas harmaan näköisenä. Minä kaipailisin kirkkaita, kuulaita syyspäiviä, mutta niitä ei näy tänne tulevan. Sinänsä ehkä hyvä, sillä minulla on oikeastaan tosi paljon tekemistä eikä ulkona haahuilu välttämättä tehosta toimintaa.

Neulonut olen. Aika paljonkin, mutta enimmäkseen kaikkea yksinkertaista. Neulon mielelläni lukiessani, mutta mitään mielettömiä palmikkokuvioita ei oikein silloin voi tehdä. Siksi ihan jees ratkaisu on ollut Noron sukkalanka, jonka kanssa jotain mielenkiintoista tapahtuu ihan vain sileääkin neuloessa.

Niinpä niin, näin minullakin sitten meni Noro-neitsyys. En nimittäin ihan tosi ole ikinä ennen neulonut ko. lankaa, vaikka kyseessä on suoranainen blogimaailman hitti. Lämpenemiseni monivärisille langoille on ollut vähän hitaanpuoleista, jossain vaiheessa minulla ei ymmärrys riittänyt niille itse asiassa ollenkaan. Sittemmin näkökulmani on kuitenkin koko ajan avartunut ja nykyään olen sitä mieltä, että niillekin on paikkansa.

Nämä sukat eivät nyt valitettavasti tule kuitenkaan itselleni. Teen näitä esittelysukiksi kaupalle. Asiakkaista on varmaan yleensä kiva nähdä, millainen sukka mistäkin sukkalangasta tulee niin värien kuin neulepinnan ja -tuntumankin puolesta. (Tai näin minä ainakin kuvittelisin.) Lisäksi jotakuta saattaa kiinnostaa lankaa myyvän henkilön omat kokemukset langasta.

Eli kerrottakoon nyt sitten vähän minun neulomiskokemuksestani. Tykkään tästä langasta, kyllä. Värinvaihtuvuus on minun silmääni mukavan näköinen ja rosoisen langan neulominen on hauskaa. Mutta niin... kieltämättä minua vähän ihmetyttää, miksi tämä lanka on nimetty sukkalangaksi. Onhan siinä kyllä polyamidia peräti 30 %, (minusta sukkalangoissa 25% on aika yleinen), mutta vahvike villan seassa ei paljon pitkälle kanna, jos lanka itsessään on välillä valehtelematta seitin ohutta. Neulepinnasta tykkään mielettömästi juuri tuon langan paksuuden vaihtelun johdosta, mutta kyllä se vain sukan kestävyyttä pistää epäilemään.

No, yleensä kun asiakkaat ovat kyselleet sukkalankoja, en ole Noroa ihan ensimmäisenä esitellytkään. Olkoonkin sukkalankaa ainakin valmistajansa mielestä, mutta minusta tämä toimisi paljon paremmin huivilankana - ja ehkä esimerkiksi paitalankana. Itse asiassa muistan eräällä asiakkaallamme kerran olleen kaulassaan Noro Kureyon Sockista tehdyn pitsihuivin ja se oli muuten hieno! Ehkä meidän pitäisi näiden sukkien lisäksi neuloa kaupalle esimerkkikappaleeksi myös joku sellainen? Olisikohan siitä ihmisille hyötyä? Täytyypä esittää idea Lauralle.

Kaiken kaikkiaan siis kiva lanka, elävä ja mielenkiintoinen. Mutta sukkalankana ei vakuuta. Sukkalankakäyttö olkoon kunkin oman harkinnan varassa.