Kirjoittelin eilen omaan blogiini sukista, jotka tein Louhittaren Luolan Väinämöisestä, ja nyt hoksasin, että voihan ne ihan hyvin esitellä täälläkin, varsinkin kun höpötin niistä jotain jo
aiemmin niiden ollessa vielä kesken.
Eilen ei paljon runosuoni kukkinut ja en oikein keksinyt sukista mitään sanottavaa, mutta nyt saattaisi irrota sentään pari lausetta.
puikot: 2,5 mm ja 2,25 mm
langan menekki: 85 g
Olen vähän valitellut näistä sukista. Sitä ei pidä ymmärtää väärin. Ohje oli kyllä oikein hyvä ja selkeä ja lopputulos on kaikin puolin hieno. Jostain syystä tämän kuvion neulominen oli minusta vain harvinaisen tylsää. Varmasti sillä oli aika paljon vaikutusta, että en oppinut kuviota ulkoa, niin että sukkia piti neuloa koko ajan kirjan kanssa. Se taas ei olisi luultavasti minua haitannut, jos kuvio olisi ollut jotakin muuta kuin koko ajan samana toistuvaa palmikkoa. On jotenkin mälsää tehdä sellaista, missä samaa väännetään koko ajan mutta siitä huolimattakaan ei osaa tehdä ilman jatkuvaa kaavion tuijottamista. Vika oli siis varmaankin minussa.
Nämä sukat tulevat joka tapauksessa olemaan kovassa käytössä. Ainakin jos raskin näitä käyttää. Tekisi kyllä mieli pistää seinälle koristeeksi. Tuli niin hienot, että on tosi sääli ottaa käyttöön ja kulumaan. Tosin eräs meidän asiakas kyllä kehui Väinämöistä ja sanoi, että hänen siitä neulomansa sukat olivat muutaman viikon käytön ja pesujen jälkeen edelleen aivan saman näköiset kuin juuri valmistuessaan. Mutta eihän mikään lanka tietysti ikuisesti käytössä kestä...
Minulta kysyttiin, oliko tämä sukkamalli jotenkin haastava tai vaikea. Ei varsinaisesti. Tai sanoisin, että ensimmäistä kertaa palmikkoa neulovalle varmaankin vähän turhan kova pala, mahdollisesti myös sellaisille, joille kaavion luku ei ole oikein luontaista. Itse en kokenut sukissa vaikeaksi mitään muuta kuin tylsyyden sietämisen ja sekin kesti oikeasti vain ensimmäisen sukan ajan. Toisen sukan kanssa kai karaistuin tai jotain, ja se eteni ihan mukavasti.
Mukavat sukat tuli.
