Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjevinkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjevinkki. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. lokakuuta 2011

Tulossa: Coastal Knits!

Otsikko paljastaa jo itse asian, joten tässä lienee ihan turha yrittää kirjoittaa mitään "arvatkaa, mitä jännittävää on tapahtumassa" -tekstiä. Sitä paitsi minä olen tosi huono semmoisessa, paljastan kuitenkin kaiken heti toisessa virkkeessä. Ylipäänsä olen yllätysten kanssa huono. Hingun heti päästä kertomaan mitä kerrottavissa on.

Eli nyt ei yritetä mitään kiertoteitä. Lumoavaan Lankaan on tulossa myyntiin ihanaakin ihanampi ja melkeinpä vielä uunituore neuleohjekirja Coastal Knits. Osa teistä varmaan tietääkin, mistä on kyse, mutta otan nyt vapauden sivistää niitä, joille nimi on täysin tuntematon.

Tarinahan lähti liikkeelle siitä, että innokkaana Ravelryn neuleohjetietokannan selaajana aloin jokin aika sitten  toistuvasti kiinnittää huomiota tiettyyn suunnittelijanimeen. Hannah Fettigin neuleet, erityisesti neuletakit, pomppailivat vähän väliä silmiini ja erottuivat joukosta. Juuri tuollaisten neuleiden into minulla olisi nyt päällä! Fettig tuntuu aika pitkälti hyödyntävän yläosissaan ylhäältä alaspäin -neulomistekniikkaa, mikä on minun kirjoissani ehdoton plussa.

Eräänä päivänä yksi erityisen ihana neuletakki kolahti ja lujaa. Katsoin tietysti heti, onko ohje ilmaisohje vai maksullinen. Coastal Knits. "Jaa... ai se on joku kirja," ajattelin pettyneenä. Neulekirjat on kyllä ihania, mutta useimpia niistä, joihin Ravelryssä törmää, ei yleensä löydä mistään Suomen kirjakauppojen hyllyiltä, ei ainakaan tarpeeksi nopeasti.

Tutkiskelin vähän kirjan muuta antia, ja sekin näytti kivalta. En kuitenkaan halunnut liiemmälti ihastua ohjeisiin, jottei sitten jäisi kaivelemaan, vaan jatkoin helpommin saavutettavien ohjeiden metsästystä.

Pari päivää myöhemmin kuuntelin Knitmore Girls -podcastin uusimman jakson. (Episode? Mikä se on suomeksi? Onko se jakso? Nyt ei leikkaa.) Ko. podcastiin sain joskus vinkin Villalankasarvikuono-blogin Sadulta, ja olen aina säännöllisen epäsäännöllisesti kuunnellut sitä. Lueskelin show noteseja (oikeasti, opettakaa joku minulle suomea) podcastin alussa ja olin vetäistä kahvin väärään kurkkuun, kun tuttu nimi sattui taas silmiini ja perässä luki "Go run out and buy the book right now". Nyt minusta tuntui, että oli pakko sittenkin vähän tarkemmin tutkia kirjan neuleita ja tein sen samalla kun kuuntelin, miten varsinkin Jasmin ylisti kirjaa maasta taivaaseen.

Voiko enää enempää tarvita? Jos sama nimi hyppää joka paikasta esiin, jos aina huomaa pysähtyvänsä juuri niiden neuleiden kohdalle, joiden suunnittelija on aina se sama Hannah Fettig, jos törmää suunnittelijaa koskevaan ylistyslauluun silloinkin kun ei edes etsi ohjeita... eikö tämä ole kohtalo? (Mainonta on epäilemättä hyvää, jos se saa ihmisen pitämään sitä kohtalona, heh.) Jos tämä ei vielä minulle aivan riittänytkään, viimeinen pisara tuli siinä kun paneuduin tutkimaan kirjan toisen tekijän neulemalleja. Alana Dakosin neuleet ovat vähäeleisen elegantteja, kauniilla tavalla yksinkertaisia ja minusta jotenkin romanttisia.

Kun seuraavan kerran juttelin Lauran kanssa, kerroin hänelle Coastal Knits -kirjasta ja siitä, miten kauniita ja ajattoman oloisia neuleohjeita siitä löytyy. Katselimme yhdessä ohjeita, ja Laura taisi minun tavoin ihastua niihin, sillä pian hän jo kirjoitti mailia kirjan tekijöille ja kysyi, voisimmeko saada kirjoja tänne meille myyntiin. Sieltä tuli vastaus, jossa kuulemma oltiin varsin ihastuneita kiinnostuksestamme, ja pieni erä kirjoja onkin siis pian matkalla kohti Suomea ja Lumoavaa Lankaa.

Minä olen niin innoissani, että en tiedä miten päin olla, ja kuinka oikein jaksan odottaa. Sanokaa nyt joku, että teidänkin mielestänne kirja vaikuttaa aivan ihanalta! Ei voi nimittäin olla mitenkään mahdollista, että näille ohjeille ei täältä löytyisi yhtään neulojia. Äkkiä nyt kirjat, tulkaa, tulkaa!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Raikun suunnittelemaa: Charlotta toinen

Uusin Ulla on ilmestynyt ja sen myötä Raikun suunnittelemat Charlotta toinen -sukat ovat päässeet julkiseen levitykseen! HipHipHurraa ja onnea Raiku! 


Nämä sukat ansaitsevat kyllä paikkansa Ullan kansikuvaneuleena. Sukat ovat tosi sirot ja sopisivat esimerkiksi vähän juhlavammankin asun kanssa, sillä ohuet palmikot ovat mielestäni jotenkin korumaiset. Palmikot nousevat hyvin esille nurjalla neulotusta pohjasta. Nämä täytyy kyllä itsekin laittaa puikoille vielä joku päivä!


Lankana sukissa on käytetty Hopeasäikeen sukkalankaa (400 m / 100 g). Lumoavan Langan valikoimassa kyseistä lankaa ei ole, mutta olen itse suunnitellut tekeväni sukat Cascaden Heritagesta, jostain vaaleasta väristä, että palmikot pääsevät hyvin oikeuksiinsa. Ohjeen Raiku on kirjoittanut magic loop -tekniikalla toteutettavaksi, mutta sukat voi neuloa myös sukkapuikoilla. Lisää kuvia kauniista sukista löydät Raikun blogista.

torstai 8. syyskuuta 2011

Puuvillatäydennystä

Arvatkaa, mikä lanka! Rantautui meille ihan juuri, tällainen vähän paksumpi puuvilla.


No okei, ei tarvitse arvailla, (vaikka joku varmaan heti hoksasikin). Kyseessä on kovasti toivottu Dropsin Paris. 50 gramman kerässä metrejä on 75, eli paksuudeltaan lanka vastaa esimerkiksi valikoimastamme löytyvää Dropsin Nepalia.

Kuvassa värit on vähän niin ja näin, parempia kuvia verkkokaupassa. Ja livenä saa tulla hypistelemään.

Itse olen tästä langasta virkannut yhden tiskirätin joskus parisen vuotta sitten, joten minulla ei vielä kauheasti kokemusta langasta ole. Muistaakseni sitä oli ihan mukava virkata, ja tiskirättinä siitä tuli ihan jees, joskin hamppurätit ovat meillä paljon kovemmassa käytössä. (Pitääkin joskus varmaan kirjoitella niistä hampputiskiräteistä.)

Ohjeita langalle löytyy ihan kivasti Garnstudion nettisivuilta. Oma suosikkini on tämä hupullinen tunika, ainoastaan hihat neuloisin pitemmiksi. Varsinkin tuo huppu tuossa mallissa jotenkin kiehtoo. Lisää vain ohjeita minun alati pitenevään jonooni...

Mitkäs mallit teitä muita innostaa?

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Palasina

Kyllä meillä virkataankin! Itse en ole varsinainen virkkausvirtuoosi, vaikka jossain vaiheessa menneisyydessäni itse asiassa harrastin virkkausta neulomista enemmän, (ei nyt uskoisi). Meillä on kuitenkin nyt muutaman kuukauden ajan kaupalla töissä eräs virkkauksen todellinen taitaja. Tässä yksi päivä hänen miettiessään, mitä alkaisi seuraavaksi tehdä, Laura käytti tilaisuutta hyväkseen ja ehdotti Dropsin ohjeista löytyvää palapeittoa, pienin muutoksin tosin.


Tästä peitosta ei tule vauvan peittoa, vaan kokoluokaltaan jotain vähän isompaa, ihan tänne kaupalle ihmisten iloksi. Jos Silmukkaseurassa meinaa palella, voidaan sitten kinastella, keiden ympärille peitto kääritään. 

Käytettäväksi langaksi ei valittu ohjeen Muskat Softia vaan Aade Lõngin liukuvärjätty valkoinen-vaaleanpunainen. Minun mielestä näyttää tosi kivalta ja voin jo kuvitella valmiin peiton.


Aika pian se on varmaan valmistumassakin, joillakin kun tuo koukku heiluu näköjään hyvinkin reipasta tahtia. Viimeisimmän laskun mukaan paloja on valmiina noin viisikymmentä. Lankaa on tähän mennessä kulunut vajaa pari vyyhtiä, ja kuulemma yhteen palaan lankaa menee 7 grammaa.

Minä odotan peiton valmistumista innolla. Itse olen aloittanut yhden palapeiton joskus vuonna kirves ja vasara, ja sen projektin loppua ei ole ihan heti näkymässä. Kaikki muu on syrjäyttänyt sen tieltään, hups. Toisaalta nyt alkaa taas pikkuisen tuntua, että ehkä sen projektin pariin voisi palatakin. (Saapa nähdä.) Tosin se minun peittoni koostuu paljon tylsemmistä palasista, kukikas peitto houkuttelisi minuakin nyt paljon enemmän. Ehkä jään vain nauttimaan toisten aikaansaannoksista.


Ps. Laura jo tänään kirjoittelikin tänne eilen saapuneista uusista silkeistä ja vanhojen silkkien uusista väreistä, ja minun on pakko lisätä, että tänään on asian johdosta ollut aika tuskallinen työpäivä... mistä mä saisin lisää aikaa kaikista ihanista langoista neulomiseen?

torstai 19. toukokuuta 2011

Silkkiä ja sileää neuletta

Tänään on sateinen päivä ja minulla varsinkin on jotenkin sateinen olo. Sellainen sisällä teekupposen ja neuleen kanssa viihtyvä. Sohvan nurkkaan pesiytynyt.

Tällä hetkellä minun aktiivisimmin etenevä neuleeni on paita, jota teen BC Garnin Jaipur Silk Finosta. Kakkosen puikoilla. Minusta tuntuu, että saatan olla pimahtanut... Kun edes olisinkin jotain XS-kokoa, mutta ei. Se X on kuulkaas aivan eri kirjaimen edessä.


Toisaalta minä olen niitä ihmisiä, jotka suorastaan pitävät pitkään kestävistä projekteista. Nopeasti valmistuvissa on kyllä puolensa, mutta on ihana neuloa myös sellaista, jonka aikana on pitkiä pätkiä pelkkää aivotonta automatisoitunutta tikutusta. Olen neulomisen suhteen melko kaikkiruokainen, tykkään vääntää kuvioneuleita kieli keskellä suuta, mutta kaipaan myös ihan vain mekaanista tekemistä ilman erityistä keskittymisen tarvetta. Tykkään muun muassa lueskella neuloessani.

Nyt puikoilla hyvää vauhtia etenevä paita on ensimmäinen TTS-kokeiluni. Onko tuttu? Kyseessä on Tuulia Salmelan The Tailored Sweater -metodi, johon jo tässä vaiheessa olen silmittömän rakastunut. Ylhäältä alaspäin omien mittojen mukaan neulottava pusero istutetuin hihoin ja ilman saumoja - kuulostaako melkein liian hyvältä ollakseen totta?

 
Hyvä on, ei tämä paita aivan ihka ensimmäiseni tällä metodilla ole, olenhan nimittäin tehnyt miniharjoituspaidan ainakin melkein kokonaan. Osallistuin talvella Tuulian pitämään työpajaan, jossa tutustuminen metodiin tapahtui johdetusti, ja siellä kaikki aloitimme neulomalla harjoituskappaletta. Paja oli kyllä ihan mielettömän hyödyllinen ja hintansa väärti, mutta uskon kyllä, että pelkällä netissä myynnissä olevalla englannin kielisellä tutoriaalillakin pärjää. Nyt yksikseni kotona olen nojautunut neulomisessani siihen ja olen huomannut sen varsin selkeäksi ja helposti seurattavaksi ohjeeksi. Suosittelen sitä kaikille paitojen, takkien, tunikoiden sun muiden neulojille, varsinkin niille, jotka eivät erityisesti innostu saumojen ompelusta.

Tämä postaus alkaa vähän liikaa lipsua pelkäksi Tuulian metodin ylistämiseksi, hups... Ajattelin itse asiassa joskus myöhemmin, sitten kunhan olen saanut itse jotain valmistakin aikaiseksi, kirjoittaa metodista vähän enemmänkin. Silloin voisin kertoa omia kokemuksiani ja vaikka esitellä ideaa vähän tarkemminkin, jos jotakuta vaikka kinnostaa. Ja jos kiinnostus heräsi jo nyt tosi kovaksi, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa aiheeseen tuon laittamani linkin kautta.

Toinen asia, mitä haluaisin ylistää ylistämästä päästyäni on silkki. Silkkilangan neulominen on vain niin mielettömän sujuvaa ja ihanaa. Tai en nyt osaa kaikista maailman silkeistä sanoa, mutta ainakin monet villasilkkilangat ja tämä melko ohut Jaipur Silk Fino on tosi kivan tuntuisia sekä puikoilla että neulottuna pintana. Olen aiemmin neulonut tästä langasta äidilleni huivin, jota voi käydä vilkaisemassa minun henk.koht. blogissani, vaikkakin voi olla, että siitä vilkaisusta ei paljon iloa saa, kun kuvat on ihan surkeita. (Minun blogini lukijat ovat tottuneet jatkuvaan vinkumiseeni aiheesta, talvella vain ei saa hyviä kuvia, ei varsinkaan minun kamerallani.)

Nyt alkaa taas neulesormia syyhyttää, eli ei tässä viitsi enempää jaaritella. Toivottavasti kaikilla muilla on yhtä kivaa neulomisen kanssa kuin minulla nyt!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Drops Supersale!

Drops supersale on täällä! Kaikki Dropsin talvilangat -30% koko toukokuun ajan sekä verkkokaupassa että Oulun putiikissa. Tarjous koskee seuraavia Lumoavan langan valikoimissa olevia Dropsin lankoja: Alpaca, Fabel, Delight, Lima, Nepal, Eskimo, Baby Merino, Merino Extra Fine, Kid-Silk ja Vienna.

Tässä maistiaisia Alpacasta ja Fabelista.

Merino Extra Fine

Nyt kannattaa siis ehdottomasti hyödyntää talvilankojen ale, vaikka kesälangat epäilemättä kutkuttelevatkin tässä vaiheessa monia paljon enemmän. Voit hakea valmiiksi varastoon syksyn varalle tai aloittaa syysneuleiden tekemisen jo nyt, niin että ne ehtivät valmiiksi ennen ensitalven ensilumia. Ja nopeimmat ehtinevät vielä neuloa jotain lämmintä toukokuun kylmillekin.

Yksi ehdottamamme neule syksyä varten on Raikun Merino Extra Finelle suunnittelema Kirahvintäplähuivi (Ravelrylinkki),  jonka ohje löytyy uusimmasta Ullasta. Tuubihuivi on toteutettu onteloneuleella, jolla saa ihanan tiiviin ja lämpimän pinnan. Jollei onteloneule ole ennestään tuttu, kannattaa kuitenkin kokeilla! Tekniikka on melko helppo oppia, vaikkakin neulomistahti sen kanssa on vähän tavallista hitaampi. 


Merino Extra Finen sijasta huivin voi neuloa myös lähes samanpaksuisesta villa-alpakkasekoitteisesta Dropsin Limasta. Alpakan vertaa vailla olevan lämpöisyyden vuoksi Limasta vasta saakin suojaa tulevien talvien pakkasille.