Eilinen päivä töissä oli pakkasesta huolimatta erittäin vilkas. Itse asiassa eilen oli yksi niistä harvoista työpäivistäni, joina en neulonut yhtään! Asiaan tosin vaikutti myös se, että kaikki asiakkailta liikenevä aikani kului lankavalintoja pohtiessani.
Muistatteko
Daybreakini, joka on keskeneräisenä vilahdellut täällä ja omassa blogissani? Se on valmistunut jo jonkin aikaa sitten, (pitäisi vain saada kuvatuksi), ja olen siihen niin ihastunut, että haluaisin tehdä toisenkin. Ja minullahan olisi ideoita! Pikkuisen liikaakiin...
Loppujen lopuksi sain karsittua lankayhdistelmäehdokkaani kahteen. Niiden kanssa pähkäillessä kestikin sitten aika pitkään.
Valmiissa huivissani minulla on lankoina
Noron Kureyon Sock ja
Cascaden Heritage. Tällä kertaa kallistuin vahvasti vastikään liikkeeseemme rantautuneisiin Louhittaren luolan lankoihin ja molemmat ehdokkasparini koostuivat Kureyon Sockista ja
Väinämöisestä.
Olen ihan todella viehättynyt tuosta jälkimmäisestä vihreän ja violetin yhdistelmästä ja olin kyllä aika vahvasti kallellaan siihen päin. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että nykyistä vaatevarastoani ajatellen on paras ratkaisu neuloa vaalaeanpuna-luumua. Niinpä ensimmäisen kuvan langat lähtivät mukaani kotiin. (Ja Väinämöistä lähti kaksi, sillä haluan tehdä ison huivin niin kuin viimeksikin.)
Nyt kotona olen sitten välillä ollut todella tyytyväinen päätökseeni ja välillä katunut sitä raskaasti. Hoksasin, että minulla on omissa varaistoissani vihreä-violetit mekkolangat odottamassa, eli vihreä-violetti huivi saisi kyllä jossain vaiheessa itselleen kaverin. Toisaalta on järkevä ajatella sitä, mitä minulla on nyt eikä vasta ehkä joskus.
Sinänsä huvittavaa, miten vakavasti voi suhtautua loppujen lopuksi melko pieneen juttuun. Voinhan toki neuloa molemmat huivit, toisen vain joskus vähän myöhemmin. Eikä elämä ehkä kaadu siihen, että ei voi saada heti kaikkea... Onneksi minun mielestäni suunnittelu on ainakin melkein puolet koko ilosta!