keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Sadepäivän kakkuja ja keksejä

Tänään minulla oli taas työpäivä. Satoi aika rankasti kun lähdin kotoa, joten vuorauduin sadetakkiin ja keltaisiin kumppareihin. Juuri sellainen päivä, jolloin mieluiten olisi kaivautunut jonnekin pehmeään nurkkaan ja jäänyt vain neulomaan. Mutta on toisaalta sateeseen lähtemisessäkin puolensa. On se jotenkin tunnelmallista. Ja on kiva päästä taas sisälle. Nyt töissä oli kaksin verroin mukavampaa, kun ulkona sade piiskasi maata ja sisällä sai hörppiä kuumaa kahvia, (jota minä en tosin periaatteessa enää nykyään juo, mutta lipsahti).




Töissä ihastelin Lauran tekemiä kakkusia. Hän on neulonut ja virkannut niitä asiakaskunnan lapsia ajatellen. Joskus pikkuväkeä tahtoo vähän kyllästyttää, kun joutuvat olemaan mukana lankaostoksilla, ja siksi on ihan hyvä idea kehitellä heillekin jotain tekemistä. Näillä leivonnaisilla on toivottavasti kiva leikkiä.

Lankana ilmeisesti ainakin Debbie Blissin Prima ja varmaan jotain muutakin
 
Ainakin minulla alkoi tehdä kovasti mieli jotain herkkua... Eniten houkuttelisi tuo kakunpala, mutta Lauran oma lemppari on kuulemma vihreä prinsessakakku.



Kaikeksi onneksi tulin eilen leiponeeksi keksejä Voisilmäpeliä-blogin ohjeen mukaan. Toin yhdet keksit töihinkin maistiaisiksi, ja eikös vain ohjeen perään heti kyselty. Vinkataan nyt siitä sitten täälläkin, leipokaas vaikka juhannuskeksejä.


Minun keksini eivät kylläkään ole ihan yhtä sieviä kuin Eevan, mutta makoisia ne silti ovat.  Koska kyseessä oli ensimmäiset keksini ikinä, stressasin koko kaksikymmenminuuttisen, jona ne viettivät uunissa, ja pelkäsin tehneeni kaiken väärin. Jotenkin oli koko ajan semmoinen tunne, että tämä ei nyt mene niin kuin pitäisi. Ja joo, olisi niistä voinut nätimpiäkin tulla, mutta muuten olen täydellisen tyytyväinen.

Varoituksen sananen: kahdesta saa jo ähkyn.

Nyt vielä neulomaan ennen nukkumaanmenoa. En varmaan enää tälle viikkoa tänne kirjoittele, joten toivottelen jo hyvät juhannukset kaikille. Jos on kovin kylmää ja märkää, pysykää sisällä neulomassa! Ja varokaa hyttysiä.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Ihana uusi tuttavuus

Mainitsinko kenties jo, että tykkään Jaipur Silk Finosta?

Jaipur Silk Finoa vihreänkirjavana, 161

Sanotaan se varulta vielä. BC Garnin Jaipur Silk Fino on ehdottomasti tämän hetken lempilankani! (Tai no yksi niistä.) Sitä on vain niin ihana neuloa. Ja kun tiistaina kaupalle tuli uusia värejä kyseiseen lankaan, ja ihananimpana uutuutena neljä käsinvärjättyä sävyä, minulla oli kova hinku päästä äkkiä ihailemaan lankoja livenä. Onneksi keskiviikkona oli töitä.

Kuulin sitten silloin keskiviikkona, että minusta oli puhuttu selkäni takana lankojen saavuttua, ja arveltu minun ihastuvan erityisesti tiettyihin vihreisiin tulokkaisiin. Hah, luulevat tuntevansa minut niin hyvin!


...niin kuin vissiin tuntevatkin. Juuri nyt tietyt vihreän sävyt, erityisesti kaikki murretut mutta kirkkaat, ovat niin todella mieleeni, että meinaan mennä niitä nähdessäni aivan sekaisin. (Pitääköhän tämän tason neuleharrastus ja värihuuma luokitella jo sairaudeksi?) Käyttäydyinköhän kerrassaan liian ennalta-arvattavasti, kun vaadin heti saada tehdä kaupalle mallitilkun jostakin uudesta tulokkaasta?

Olemme pyrkineet neulomaan kaupalle mallitilkut kaikista myytävänä olevista langoista, koska usein se auttaa asiakkaita uuteen lankaan tutustumisessa paremmin kuin pelkkä kerältä hiplailu. Jaipur Silk Finosta on kyllä mallitilkku jo ennestään, mutta yksivärisestä. Useampivärisistä langoista on yleensä kiva tietää, miten tiheästi värit vaihtuvat, joten arvelin Lauran haluavan mallitilkun jostakin niistäkin.

Olin väärässä. Laura halusi kaupalle huivin. Jes! Siitä kuulemma näkee värin vaihtelut paremmin kuin pelkästä pienestä mallitilkusta.


Joo, ihan totta epäilemättä, mutta tärkeintä tässä on se, että minä pääsin neulomaan! Aloitin toissapäivänä yksinkertaisen pitsihuivin neulomisen ja olen onneni kukkuloilla. Väri ei todellakaan tuottanut pettymystä. Jotenkin vyyhdiltä katsoen kuvittelin värin vaihtuvuuden vähän erilaiseksi, mutta tykkään tästä tiheästä vaihtuvuudesta enemmän kuin siitä mikä etukäteismielikuvani oli.


Tämä blogipostaus on oikeastaan tiedonanto Laurallekin: huivi on aloitettu ja kuvista näet, minkälaista pintaa tulee. (Ja terkkuja sinne töihin muutenkin!) Värin sävyt vaihtelevat tiheästi ja minun mielestäni melko luontevasti. Mutta kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta! Voisin syyttää perinteisesti kameraani, joka ei kovin kummoinen ole, tai sitten omia kykyjäni kuvaajana - mikä olisi naurettavaa, kun kamera ei anna oikein mahdollisuuksia minkäänlaisten kykyjen käytölle - mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä, että tässä tapauksessa langan ihana hohto vain on parhaimmillaan kun sitä voi ihailla paikan päällä.



Kyllä neulominen on sitten ihanaa. Välillä melkein toivoisi, ettei tarvitsisi tehdä muuta...


keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Palasina

Kyllä meillä virkataankin! Itse en ole varsinainen virkkausvirtuoosi, vaikka jossain vaiheessa menneisyydessäni itse asiassa harrastin virkkausta neulomista enemmän, (ei nyt uskoisi). Meillä on kuitenkin nyt muutaman kuukauden ajan kaupalla töissä eräs virkkauksen todellinen taitaja. Tässä yksi päivä hänen miettiessään, mitä alkaisi seuraavaksi tehdä, Laura käytti tilaisuutta hyväkseen ja ehdotti Dropsin ohjeista löytyvää palapeittoa, pienin muutoksin tosin.


Tästä peitosta ei tule vauvan peittoa, vaan kokoluokaltaan jotain vähän isompaa, ihan tänne kaupalle ihmisten iloksi. Jos Silmukkaseurassa meinaa palella, voidaan sitten kinastella, keiden ympärille peitto kääritään. 

Käytettäväksi langaksi ei valittu ohjeen Muskat Softia vaan Aade Lõngin liukuvärjätty valkoinen-vaaleanpunainen. Minun mielestä näyttää tosi kivalta ja voin jo kuvitella valmiin peiton.


Aika pian se on varmaan valmistumassakin, joillakin kun tuo koukku heiluu näköjään hyvinkin reipasta tahtia. Viimeisimmän laskun mukaan paloja on valmiina noin viisikymmentä. Lankaa on tähän mennessä kulunut vajaa pari vyyhtiä, ja kuulemma yhteen palaan lankaa menee 7 grammaa.

Minä odotan peiton valmistumista innolla. Itse olen aloittanut yhden palapeiton joskus vuonna kirves ja vasara, ja sen projektin loppua ei ole ihan heti näkymässä. Kaikki muu on syrjäyttänyt sen tieltään, hups. Toisaalta nyt alkaa taas pikkuisen tuntua, että ehkä sen projektin pariin voisi palatakin. (Saapa nähdä.) Tosin se minun peittoni koostuu paljon tylsemmistä palasista, kukikas peitto houkuttelisi minuakin nyt paljon enemmän. Ehkä jään vain nauttimaan toisten aikaansaannoksista.


Ps. Laura jo tänään kirjoittelikin tänne eilen saapuneista uusista silkeistä ja vanhojen silkkien uusista väreistä, ja minun on pakko lisätä, että tänään on asian johdosta ollut aika tuskallinen työpäivä... mistä mä saisin lisää aikaa kaikista ihanista langoista neulomiseen?

Silkkiä, silkkiä...

Täällä on huokailtu ihastuksesta eilisestä iltapäivästä asti, kun BC Garnin paketti saapui täynnä silkkisiä ihanuuksia! Paketissa tuli täydennystä Allinoon sekä muutama uusi väri Soft Silkiin ja Jaipur Silk Finoon. Uutuuksina ihastuttava käsinvärjätty monivärinen Jaipur Silk Fino Handpainted sekä rouhea tweedsilkki Tussah Tweed. Kyllä nyt kelpaa taas suunnitella kesäneuleita kun on näitä ylellisyyksiä saatavilla!

Maistiainen Tussah Tweedistä!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

KIPpis ja kulaus!

Viime lauantaina KIPpailtiin täällä putiikilla. Aamupäivä soljui rauhallisesti, sillä minun lisäkseni täällä oli yksi innokas neuloja, Heivatut kudelmat -blogin MariJ. Iltapäivällä alkoi muitakin saapua paikalle, ja kaiken kaikkiaan meitä oli kymmenkunta neulojaa ja virkkaajaa paikalla. Päivä kului nopeasti hyvässä seurassa! Kaupan sulkeutuessa päätimme vielä ulkoiluttaa kutimiamme ja suunnistimme hetkeksi paistattelemaan päivää paikallisen anniskeluravintolan patiolle. Neulomisemme innoitti mm. ohikulkevan miehen esittämään pienen serenadin meille! Kappaleeksi valikoitui "Huopikkaat huopikkaat" :D



Esittelenpäs tässä samalla mitä minulla oli KIPpinä puikoilla. Vihreä villatakkini on yhä kesken ja odottaa valmistumista. Hitaasti hyvä tulee tai joitain. Paksuhko villa-alpakkasekoite ei ole ihanteellisin neulottava viimeviikkojen helteiden aikana. Joten puikoille piti saada joku pieni välipalaneule. Olen jo pitempään kuolannut yhtä kivaa sukkamallia kirjasta Sock Club - Join the Knitting Adventure (Charlene Schurch ja Beth Parrot). Ariel-sukat pääsivät siis puikoille ja langaksi valikoitui lankakorin syövereistä punaista Lanettia. Tiedän, Lanett ei ole sukkalanka, mutta näistä tuleekin hienostelusukat, joita ei ihan joka päivä nähdäkkään käytössä. Ja toisekseen, haluan saada kutistettua kotoa löytyvää lanka-arsenaalia. Katsotaan miten käy!

torstai 9. kesäkuuta 2011

KIP 11.6.2011

Lauantaina 11.6. klo 10-15 vietetään Lumoavassa Langassa World Wide Knit in Public -päivää. Kaupalle voi tulla neulomaan oman aikataulunsa mukaisesti kaupan aukioloajan puitteissa. Kun kauppa menee kiinni, tarkoitus olisi siirtyä neulomaan ulos jos ja kun innokkaita neulojia riittää :) Kaikki rohkeasti mukaan!

KIP on saanut alkunsa vuonna 2006 ja sen tarkoitus on tuoda neulojia yhteen ja osoittaa kanssaihmisille, että neulominenkin voi olla yhteisöllistä toimintaa. Tapahtuman iskulause onkin hyvin kuvaava: " Better living through stitching together"!


keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kyhäilyä

En olekaan muistanut täällä mainita osallistumistani tämän vuoden Kesäyön hullutukseen. (Kahden blogin ongelma - luulee kertoneensa jotain jossain, mutta kertoikin sen muualla.) Tämä taitaa olla kolmas blogimaailman tempaus, johon olen lähtenyt mukaan, ja toistaiseksi tämä vaikuttaa toiseksi parhaalta. Lankahamsterit ei ollut ihan minun juttuni, osittain varmaan siksi, että tykkään neuloa enimmäkseen ohuilla langoilla, ja sillä tavalla ei grammakisoissa välttämättä pärjää. So you think you can knit -haaste puolestaan oli tosi hauska ja sen anti oli minulle valtaisa, tulin sentään opetelleeksi kaksi itselleni uutta tekniikkaa, kirjoneuleen ja onteloneuleen, ja lisäksi kilpailun myötä tulin tehneeksi ensimmäisen oman neuleohjeeni. Ja löysin muuten monta hyvää neuleblogia kaiken lisäksi.

Kuvan sukka Handun kashmirsukkalangasta

Kesäyön hullutuskin tuntuu olevan haaste sinänsä. Aluksi ajattelin, että ei kait ole temppu eikä mikään luoda  silmukat uuteen neuleeseen joka päivä juhannukseen asti. Nyt on alkanut jo vähän tympiä. En ole aivan neule kerrallaan -ihminen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään hillitöntä taipumusta startiittiinkaan. Toistaiseksi olen aloittanut yhdet sukat, yhden huivin ja muutaman tiskirätin. On vielä pari juttua, jotka ehdottomasti haluaisin aloittaa jossain vaiheessa, mutta noin muuten minua huvittaisi vain keskittyä nyt jo kesken oleviin neuleisiin. Tykkään (yleensä) neulomisesta, en niinkään aloittamisesta.

Yksi hyvin vauhtiin päässyt kyh-työni on Yarnissiman brainles-sukat. Brainles tosiaankin... Ilmeisesti nimi viittaa siihen, että sukat ovat niin yksinkertaiset, että ne ovat helpot tehdä, mutta minun käsissäni nimi on saanut oman merkityksensä. Olen tehnyt näitä sukkia kohtuu aivottomasti, niissä on varmaan jo kymmenen virhettä. Pari ihan outoa aivonyrjähdystä tai jotain, ja yksi, josta täytyy kylläkin syyttää ohjeessa ollutta pienen pientä virhettä. Virheistä huolimatta ensimmäinen sukka on valmis ja näyttää hyvältä. Paitsi että...


Varresta tuli ehkä liian lyhyt. Vaikka kärjestä aloitettua sukkaa on helppo koikeilla jalkaan ja testata varren pituutta, en silti mitenkään voinut vaivautua tarkistamaan asiaa ennen silmukoiden päättelyä, enpä tietenkään. Tein vain niin kuin ohjeessa käskettiin. Ainakin melkein. Ymmärsin vissiin jotakin väärin, koska ohjeessa olleessa kuvassa varressa oli nuita palmikoita pari enemmän. Just. 

Periaatteessa tuommoiset lyhempivartisetkin sukat voisi olla ihan kivat. Mutta siinä tapauksessa taas varsi on liian leveä. Jalkani olisi sopivan paksu varren suulle ehkä muutaman sentin ylempänä. Että tuota... pitää vissiin purkaa jonkin matkaa ja jatkaa neulomista? Vai ehkä aloittaa seuraava sukka, tehdä siitä kunnollinen, (ilman niitä muutamaa virhettä vieläpä), katsoa tykkäänkö siitä, ja muuttaa tuo sitten sen jälkeen? Se voisi ainakin olla kivempaa. Minuua ei juuri nyt huvittaisi purkaa. (Sitä päivää odotellessa kun minua huvittaisi purkaa...)


Sukka on joka tapauksessa kivan näköinen ja langan väristä tykkään tosi paljon. Eli enköhän minä nämä loppuun tee.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Arvonnan satoa

Muistanette varmaan vielä muutama viikko sitten olleen arvonnan, jossa pääsitte kertomaan, minkälainen unelmien lankakauppanne olisi. Vastauksia oli tosi hauska lueskella ja niiden joukosta löytyi sekä huimia haaveita että muutamia aivan toteuttamiskelpoisia ideoita. Jotkut toiveet toistuivat useissa kommenteissa ja muutamista yksittäisistä kommenteista nousi muuten vain mieleen asioita, joista voisi täällä kirjoittaa. Niinpä nyt julkaisemme tällaisen koostepostauksen arvonnan kommenteista.

Ensinnäkin huomasimme, että monet toivoivat unelmalankakaupalta nopeaa ja edullista toimitusta verkkokauppatilauksille. Kaikista mukavintahan olisi, jos verkkokauppa olisi ikään kuin fyysisen kaupan jatke, josta langan saisi yhtä nopeasti ja kaiken kaikkiaan samaan hintaan kuin kivijalkaputiikissa vierailemalla, mutta josta vain voi tilata riippumatta kaupan aukioloajoista. Valitettavasti sekä nopea että edullinen postitus on aika vaikea järjestää, kun posti veloittaa nopeasta toimituksesta enemmän halvemman toimituksen ollessa hitaampi. Tästä huolimatta Lumoavan Langan verkkokaupan toimituskulut tullaan tarkastamaan lähiaikoina, ja hyvin todennäköisesti ne tulevat hieman halpenemaan. Lisäksi olemme ajatelleet, että asiakas voisi itse valita, tuleeko tilaus ykkös-, vai kakkosluokan postissa, jolloin voisi siis vaikuttaa itse siihen, tuleeko paketti hitaammin ja edullisemmin tai nopeammin ja hintavammin



Toinen useammin toistunut toive koski sekin verkkokauppaa. Useat toivoivat verkkolankakaupalta, että langat olisi siellä luokiteltu materiaalin lisäksi paksuuden mukaan. Idea on hyvä, ja tällainen päivitys tullaan tekemään pian.

Monien unelmien lankakaupan tarjonta ei rajoitu pelkästään valmiiseen lankaan, vaan ihanaa olisi, jos myös kehräyskuituja olisi saatavilla. Sellaisia on tänne suunniteltukin, kunhan vain henkilökunta ensin opettelee kehräämisen jalon taidon. Asiakkaiden neuvominen on huomattavasti helpompaa, jos tietää itsekin asiasta jotain. ;)

Yksi yksittäinen, mutta erittäin mainio ajatus, tuli Marilta: ”Vyyhdellä myytävät langat pitäisi voida keriä kaupassa kerintälaitteella, sitä kun kaikilla ei ole kotona.” Tämä on todella hyvä idea ja se tullaan ehdottomasti toteuttamaan!


Eräs unelmakauppahaave oli sellainen, josta tuli mieleen yksi tärkeä asia, joka kannattaa lankakaupassa (niin kuin kaikissa muissakin kaupoissa) asioidessa muistaa: aina kannattaa kysyä! Pirjo-Riitta nimittäin kirjoitti näin: ”Tykkään myös siitä, kun lankaa on PALJON ja paikat pursuaa. Vajaat, muutamalla kerällä täytetyt hyllyt on minusta ankeat, ja rehellisyyden nimissä viimeksi LL:ssa asioidessani mietinkin, että taidan jatkaa asioimista muualla.” 

Kysehän on ihan ymmärrettävästä asista, tottakai pursuilevat hyllyt ovat houkuttelevampia ja niistä on helpompi löytää haluamaansa lankaa tarvitsemansa määrän. Mutta valitettavasti nämä asiat eivät aina ole kauppiaan itsensä käsissä - ja ylipäänsä, emme me pelkkää ilkeyttämme hyllyjä tyhjillään pitäisi.

Esimerkiksi meillä täällä Lumoavassa Langassa oli talvella sellainen ikävä tilanne, että muun muassa Dropsin lankoja oli niukanlaisesti hyllyssä. Tämä johtui siitä, että Drops oli unohtanut laittaa tilauksen toimitukseen, niin että tilatut tuotteet saapuivat lopulta noin kuukauden myöhässä! Dropsilla oli talven aikana muutenkin muutamia toimitusvaikeuksia, erästä monen asiakkaan kaipaamaa ja jopa etukäteen varaamaa lankaa ei muistettu laittaa tilauksen mukaan useampana eri kertana peräkkäin. Harmillista sekä meidän, että asiakkaan kannalta.

Tälläkin hetkellä, vaikka hyllyt ovat paljon talven aikaista mukavampaa katsottavaa, useampaa eri merkkistä lankaa on tulossa vasta jälkitoimituksessa, (osaa on odotettu jo monta, monta kuukautta), koska maahantuojan varastot ovat tyhjät. Langat toimitetaan meille sitten kun valmistaja pystyy toimittamaan niitä maahantuojalle, emmekä me voi tehdä asian suhteen muuta kuin odottaa kärsivällisesti.

Aina kannattaa siis kysyä, mikä on tilanne lankojen suhteen! Hyllyt eivät välttämättä kerro kaikkea. Suurin osa asiakkaista yleensä tiedusteleekin kaipaamiensa lankojen ja värien perään, ja kysyä voi ihan sitäkin, onko ylipäänsä täydennystä varastoihin tulossa pian. Me nimenomaan haluamme auttaa asiakkaita sopivan langan ja värin saamisessa. Lisäksi otamme mielellämme vastaan toiveita valikoimaan halutuista langoista ja väreistä. Joten rohkeasti vaan juttusille meidän kanssa!



Vielä viimeisenä voisi ottaa esille hyvin monien, meidänkin, jakaman unelman neulekahvilasta. Paikka, jossa voisi neuloa, tehdä ostoksia, juoda kahvia, syödä leivoksia ja selailla kaikessa rauhassa käsityölehtiä, olisi aivan mahtava juttu! Eihän sitä tiedä, jos mekin jonain päivänä voisimme saada mahdollisuuden omaan unelmaneulekahvilaamme. Tällä hetkellä kuitenkin mahdollisuudet sellaiseen ovat hyvin rajatut. Sopivia tiloja on Oulun keskustassa todella vähän. (Minua henkilökohtaisesti muuten harmittaa, kun lempikahvilani Café Saara joutui lopettamaan tilojen mennessä alta ja kun uusia ei noin vain löytynyt.) Lisäksi Lumoavan Langan toiminta on vielä sen verran alkuvaiheessa, että ei kannata kahmia liikaa asioita kerralla. Mutta katsotaan, miten ja millaiseksi toiminta kehittyy tulevaisuudessa. Idea neulekahvilasta ei ole ollenkaan poissuljettu ajatus!

Huom! Alla myös tänään julkaistu postaus ihanista Utunan langoista!

Hyvän mielen lankaa

Utunalta saapui lähetys ihania huivi- ja sukkalankoja kainuunharmaksesta! Nämä ekolangat on kehrätty pehmeästä kainuunharmaksesta Pirtin kehräämössä ja värjätty käsin Petäjävedellä Utunan toimesta. Värit ovatkin uskomattoman kauniita maanläheisiä ja murrettuja punertavia, sinertäviä, vihertäviä, rusehtavia...

Kainuunharmas on lammasrotuna uhanalainen, alkuperäinen suomalainen maatiasrotu, joka miltei kuoli sukupuuttoon 1970-luvulla. Rotu onnistuttiin kuitenkin pelastamaan ja tänä päivänä kanta koostuu noin 1000 yksilöstä. Utunan lankojen lampaat asustelevat hyvässä hoidossa Laurilan tilalla Hietasessa, Mikkelin lähellä. Utunan langat ovat lisäksi värjätty vettä säästäen ja käsitelty mahdollisimman vähän kemikaaleilla. Tätä lankaa voi neuloa hyvällä omallatunnolla!

Lankoja saatavana toistaiseksi ainoastaan Lumoavan Langan putiikista.



torstai 2. kesäkuuta 2011

Silkkipaidan etenemisestä

Aiemmin esittelemäni paita, se jota neulon Tuulia Salmelan TTS-metodin avulla, on edennyt vaiheeseen, jossa kaikki vähänkään ajattelemista tai ohjeen seuraamista vaativa on oikeastaan jo tehty. Olkapäät ja hihat kaikkine muotoiluineen ovat valmiit ja tästä eteenpäin voi melkeinpä painella vain menemään. Vähän tosin ajattelin kavennella ja levennellä, jotta paidasta tulisi vähän laatikkomallia myötäilevämpi, mutta se ei vaadi juuri muuta kuin suunnilleen sen tasalla pysymistä, montako kerrosta kavennusten väliin tulee. Ja minulla on hieno kerroslaskuri, joten se ei tuottane mitään ongelmia.


Alkuperäisen suunnitelmani mukaan tämän puseron pitäisi oikeastaan olla jo valmis, mutta matkaan tuli muutamia mutkia. Ostin itselleni muutaman vyyhdin lankaa lähinnä mutu-tuntumalla päättäen ostaa lisää kunhan saan vähän käsitystä, paljonko lankaa menee ja tarvitseeko sitä lisää. Laura laittoi minulle vyyhdin jemmaan, jotta kukaan ei nappaisi sitä hyllystä ja minä saisin sen tarvittaessa. Sattui kuitenkin niin, että vyyhtiä ei muistettu poistaa verkkokaupasta ja joku tietysti ehti tilata sen. Päätimme Lauran kanssa, että koska moka oli meidän, langan tilannut henkilö tietenkin saa tilaamansa, ja minä jään odottelemaan hyllyjen täydennystä.

Koska en mitenkään olisi voinut ehtiä saada lankaa tarpeeksi nopeasti siihen, että olisin ehtinyt neuloa paidan loppuun siihen mennessä kuin olin aikonut, hyytyi neulomistahtikin vähän. Nyt olen vähän kahden vaiheilla. Tehdäkö tästä paita, jonkalaista alunperin ajattelin, vai jotain aivan muuta. Jos seuraava värierä poikkeaa tästä nykyisestä olennaisesti, muutan varmaan koko höskän empirelinjaiseksi ja teen alaosan jollain muulla värillä tai kirjoneuleena. Kirjoneuleessa pohjaväri voisi tosin olla tämä sama, ja empirelinjalla voisi vähän hämätä mahdollista värierän eroa.


Sinänsä ei ole väliä, mihin ratkaisuun tämän suhteen päädyn. TTS-metodista olen tykännyt tähän mennessä ihan tosi paljon ja olen melko varma, että tästä tulee hieno päädyinpä mihin ratkaisuun hyvänsä. Pidän kyllä ehdottomana etuna sitä, että neuletta voi sovittaa keskeneräisenä, se tarkoittaa sitä, että suunnitelmia voi melko vapaasti muuttaa neuleen edetessä.

Kuvissa pilkistelee silkkihame, jonka ompelin viime viikolla. Paidan oli tarkoitus tulla hameelle kaveriksi, mutta loppujen lopuksi hame pääsi ensiretkelleen ihan vain mustan t-paidan kanssa. Ei sen niin väliä, hame itsessään kun on ainakin kankaan puolesta juhlallisen ja siistin näköinen. Paitsi että rakastan silkkilankaa, tykkään ihan mielettömästi silkkikankaistakin. Silkistä yleensä. Se on tosi mukava materiaali työstää, kaikin puolin.