Kyhäilyä

En olekaan muistanut täällä mainita osallistumistani tämän vuoden Kesäyön hullutukseen. (Kahden blogin ongelma - luulee kertoneensa jotain jossain, mutta kertoikin sen muualla.) Tämä taitaa olla kolmas blogimaailman tempaus, johon olen lähtenyt mukaan, ja toistaiseksi tämä vaikuttaa toiseksi parhaalta. Lankahamsterit ei ollut ihan minun juttuni, osittain varmaan siksi, että tykkään neuloa enimmäkseen ohuilla langoilla, ja sillä tavalla ei grammakisoissa välttämättä pärjää. So you think you can knit -haaste puolestaan oli tosi hauska ja sen anti oli minulle valtaisa, tulin sentään opetelleeksi kaksi itselleni uutta tekniikkaa, kirjoneuleen ja onteloneuleen, ja lisäksi kilpailun myötä tulin tehneeksi ensimmäisen oman neuleohjeeni. Ja löysin muuten monta hyvää neuleblogia kaiken lisäksi.

Kuvan sukka Handun kashmirsukkalangasta

Kesäyön hullutuskin tuntuu olevan haaste sinänsä. Aluksi ajattelin, että ei kait ole temppu eikä mikään luoda  silmukat uuteen neuleeseen joka päivä juhannukseen asti. Nyt on alkanut jo vähän tympiä. En ole aivan neule kerrallaan -ihminen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään hillitöntä taipumusta startiittiinkaan. Toistaiseksi olen aloittanut yhdet sukat, yhden huivin ja muutaman tiskirätin. On vielä pari juttua, jotka ehdottomasti haluaisin aloittaa jossain vaiheessa, mutta noin muuten minua huvittaisi vain keskittyä nyt jo kesken oleviin neuleisiin. Tykkään (yleensä) neulomisesta, en niinkään aloittamisesta.

Yksi hyvin vauhtiin päässyt kyh-työni on Yarnissiman brainles-sukat. Brainles tosiaankin... Ilmeisesti nimi viittaa siihen, että sukat ovat niin yksinkertaiset, että ne ovat helpot tehdä, mutta minun käsissäni nimi on saanut oman merkityksensä. Olen tehnyt näitä sukkia kohtuu aivottomasti, niissä on varmaan jo kymmenen virhettä. Pari ihan outoa aivonyrjähdystä tai jotain, ja yksi, josta täytyy kylläkin syyttää ohjeessa ollutta pienen pientä virhettä. Virheistä huolimatta ensimmäinen sukka on valmis ja näyttää hyvältä. Paitsi että...

Varresta tuli ehkä liian lyhyt. Vaikka kärjestä aloitettua sukkaa on helppo koikeilla jalkaan ja testata varren pituutta, en silti mitenkään voinut vaivautua tarkistamaan asiaa ennen silmukoiden päättelyä, enpä tietenkään. Tein vain niin kuin ohjeessa käskettiin. Ainakin melkein. Ymmärsin vissiin jotakin väärin, koska ohjeessa olleessa kuvassa varressa oli nuita palmikoita pari enemmän. Just. 

Periaatteessa tuommoiset lyhempivartisetkin sukat voisi olla ihan kivat. Mutta siinä tapauksessa taas varsi on liian leveä. Jalkani olisi sopivan paksu varren suulle ehkä muutaman sentin ylempänä. Että tuota... pitää vissiin purkaa jonkin matkaa ja jatkaa neulomista? Vai ehkä aloittaa seuraava sukka, tehdä siitä kunnollinen, (ilman niitä muutamaa virhettä vieläpä), katsoa tykkäänkö siitä, ja muuttaa tuo sitten sen jälkeen? Se voisi ainakin olla kivempaa. Minuua ei juuri nyt huvittaisi purkaa. (Sitä päivää odotellessa kun minua huvittaisi purkaa...)

Sukka on joka tapauksessa kivan näköinen ja langan väristä tykkään tosi paljon. Eli enköhän minä nämä loppuun tee.