Tänään minulla oli taas työpäivä. Satoi aika rankasti kun lähdin kotoa, joten vuorauduin sadetakkiin ja keltaisiin kumppareihin. Juuri sellainen päivä, jolloin mieluiten olisi kaivautunut jonnekin pehmeään nurkkaan ja jäänyt vain neulomaan. Mutta on toisaalta sateeseen lähtemisessäkin puolensa. On se jotenkin tunnelmallista. Ja on kiva päästä taas sisälle. Nyt töissä oli kaksin verroin mukavampaa, kun ulkona sade piiskasi maata ja sisällä sai hörppiä kuumaa kahvia, (jota minä en tosin periaatteessa enää nykyään juo, mutta lipsahti).
Töissä ihastelin Lauran tekemiä kakkusia. Hän on neulonut ja virkannut niitä asiakaskunnan lapsia ajatellen. Joskus pikkuväkeä tahtoo vähän kyllästyttää, kun joutuvat olemaan mukana lankaostoksilla, ja siksi on ihan hyvä idea kehitellä heillekin jotain tekemistä. Näillä leivonnaisilla on toivottavasti kiva leikkiä.
 |
| Lankana ilmeisesti ainakin Debbie Blissin Prima ja varmaan jotain muutakin |
Ainakin minulla alkoi tehdä kovasti mieli jotain herkkua... Eniten houkuttelisi tuo kakunpala, mutta Lauran oma lemppari on kuulemma vihreä prinsessakakku.
Kaikeksi onneksi tulin eilen leiponeeksi keksejä Voisilmäpeliä-blogin ohjeen mukaan. Toin yhdet keksit töihinkin maistiaisiksi, ja eikös vain ohjeen perään heti kyselty. Vinkataan nyt siitä sitten täälläkin, leipokaas vaikka juhannuskeksejä.
Minun keksini eivät kylläkään ole ihan yhtä sieviä kuin Eevan, mutta makoisia ne silti ovat. Koska kyseessä oli ensimmäiset keksini ikinä, stressasin koko kaksikymmenminuuttisen, jona ne viettivät uunissa, ja pelkäsin tehneeni kaiken väärin. Jotenkin oli koko ajan semmoinen tunne, että tämä ei nyt mene niin kuin pitäisi. Ja joo, olisi niistä voinut nätimpiäkin tulla, mutta muuten olen täydellisen tyytyväinen.
Varoituksen sananen: kahdesta saa jo ähkyn.
Nyt vielä neulomaan ennen nukkumaanmenoa. En varmaan enää tälle viikkoa tänne kirjoittele, joten toivottelen jo hyvät juhannukset kaikille. Jos on kovin kylmää ja märkää, pysykää sisällä neulomassa! Ja varokaa hyttysiä.
Kaikeksi onneksi tulin eilen leiponeeksi keksejä Voisilmäpeliä-blogin ohjeen mukaan. Toin yhdet keksit töihinkin maistiaisiksi, ja eikös vain ohjeen perään heti kyselty. Vinkataan nyt siitä sitten täälläkin, leipokaas vaikka juhannuskeksejä.
Minun keksini eivät kylläkään ole ihan yhtä sieviä kuin Eevan, mutta makoisia ne silti ovat. Koska kyseessä oli ensimmäiset keksini ikinä, stressasin koko kaksikymmenminuuttisen, jona ne viettivät uunissa, ja pelkäsin tehneeni kaiken väärin. Jotenkin oli koko ajan semmoinen tunne, että tämä ei nyt mene niin kuin pitäisi. Ja joo, olisi niistä voinut nätimpiäkin tulla, mutta muuten olen täydellisen tyytyväinen.
Varoituksen sananen: kahdesta saa jo ähkyn.
Nyt vielä neulomaan ennen nukkumaanmenoa. En varmaan enää tälle viikkoa tänne kirjoittele, joten toivottelen jo hyvät juhannukset kaikille. Jos on kovin kylmää ja märkää, pysykää sisällä neulomassa! Ja varokaa hyttysiä.
6 kommenttia:
Lankoina noissa kakkusissa on käytetty seuraavia lankoja: prinsessakakussa Drops Muskatia ja "marsipaanikukkasessa" Debbie Blissin Eco Babya, suklaamuffinssissa Debbie Blissin Primaa ja kakunpalasessa sekä Primaa että Muskatia.
Ja Raikun tekemät keksit oli TOSI hyviä, kannattaa kokeilla, minä ainakin aion tehdä niitä vielä joku päivä! Ehkäpä seuraavaan Silmukkaseuraan :)
Onko tuo ihan aikuisten sadetakki? X
On se joo ihan aikuisten. :D
Mikähän on takki merkiltään? X
Komeita on keksit ja samoin neulatyynyt.
Anonyymi: Takista ei näy löytyvän merkkiä, mutta se on aikoinaan Ellokselta tilattu.
Tupu: Kiitos, kiitos! :)
Lähetä kommentti