Ihana uusi tuttavuus

Mainitsinko kenties jo, että tykkään Jaipur Silk Finosta?

Jaipur Silk Finoa vihreänkirjavana, 161

Sanotaan se varulta vielä. BC Garnin Jaipur Silk Fino on ehdottomasti tämän hetken lempilankani! (Tai no yksi niistä.) Sitä on vain niin ihana neuloa. Ja kun tiistaina kaupalle tuli uusia värejä kyseiseen lankaan, ja ihananimpana uutuutena neljä käsinvärjättyä sävyä, minulla oli kova hinku päästä äkkiä ihailemaan lankoja livenä. Onneksi keskiviikkona oli töitä.

Kuulin sitten silloin keskiviikkona, että minusta oli puhuttu selkäni takana lankojen saavuttua, ja arveltu minun ihastuvan erityisesti tiettyihin vihreisiin tulokkaisiin. Hah, luulevat tuntevansa minut niin hyvin!

...niin kuin vissiin tuntevatkin. Juuri nyt tietyt vihreän sävyt, erityisesti kaikki murretut mutta kirkkaat, ovat niin todella mieleeni, että meinaan mennä niitä nähdessäni aivan sekaisin. (Pitääköhän tämän tason neuleharrastus ja värihuuma luokitella jo sairaudeksi?) Käyttäydyinköhän kerrassaan liian ennalta-arvattavasti, kun vaadin heti saada tehdä kaupalle mallitilkun jostakin uudesta tulokkaasta?

Olemme pyrkineet neulomaan kaupalle mallitilkut kaikista myytävänä olevista langoista, koska usein se auttaa asiakkaita uuteen lankaan tutustumisessa paremmin kuin pelkkä kerältä hiplailu. Jaipur Silk Finosta on kyllä mallitilkku jo ennestään, mutta yksivärisestä. Useampivärisistä langoista on yleensä kiva tietää, miten tiheästi värit vaihtuvat, joten arvelin Lauran haluavan mallitilkun jostakin niistäkin.

Olin väärässä. Laura halusi kaupalle huivin. Jes! Siitä kuulemma näkee värin vaihtelut paremmin kuin pelkästä pienestä mallitilkusta.

Joo, ihan totta epäilemättä, mutta tärkeintä tässä on se, että minä pääsin neulomaan! Aloitin toissapäivänä yksinkertaisen pitsihuivin neulomisen ja olen onneni kukkuloilla. Väri ei todellakaan tuottanut pettymystä. Jotenkin vyyhdiltä katsoen kuvittelin värin vaihtuvuuden vähän erilaiseksi, mutta tykkään tästä tiheästä vaihtuvuudesta enemmän kuin siitä mikä etukäteismielikuvani oli.

Tämä blogipostaus on oikeastaan tiedonanto Laurallekin: huivi on aloitettu ja kuvista näet, minkälaista pintaa tulee. (Ja terkkuja sinne töihin muutenkin!) Värin sävyt vaihtelevat tiheästi ja minun mielestäni melko luontevasti. Mutta kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta! Voisin syyttää perinteisesti kameraani, joka ei kovin kummoinen ole, tai sitten omia kykyjäni kuvaajana - mikä olisi naurettavaa, kun kamera ei anna oikein mahdollisuuksia minkäänlaisten kykyjen käytölle - mutta loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä, että tässä tapauksessa langan ihana hohto vain on parhaimmillaan kun sitä voi ihailla paikan päällä.

Kyllä neulominen on sitten ihanaa. Välillä melkein toivoisi, ettei tarvitsisi tehdä muuta...