Olenpas pitkästä aikaa ottanut virkkuukoukun kätösiini. Olen selkeästi enemmän neuloja kuin virkkaaja, mutta vaihteluhan kyllä virkistää. Ja virikkeen tähän touhuun sain tällä kertaa eräältä asiakkaalta.
Minä aloin virkata nallea! Eräs nainen käveli tosiaan ohjeen kanssa sisään ja osti pari Dropsin Muskatia nallea varten ja jostain syystä minulle tuli samantien sellainen olo, että nallehan minunkin pitää virkata. Kopioin idean suoraan ja tongin Dropsin sivuilta esille samaisen ohjeen, joka asiakkaallakin oli ollut.
En olekaan ennen virkannut leluja, joten saapas nähdä, mitä tästä tulee. Mielikuvissani minulla on jo kokonainen sarja nalleja sun muita söpöläisiä. Niitä olisi kiva saada kaupalle ainakin tusina. Osa istuisi sievästi ikkunassa, osa olisi lasten leikittävänä sisällä. Miltäs kuulostaisi?
Onko jotenkin outoa hurahtaa leluihin? (Kun siis itse ei ole enää ihan pienokainen.) Tai onko outoa innostua niiden tekemisestä? Ooh, ollapa oma lelupaja! Voi, minä olisin varmasti mainio vanhan ajan leluseppä! Enkä olisikin?
Hmm... kauankohan tämä buumi kestää? Toivottavasti saan ainakin tuon yhden nallen valmiiksi, ennen kuin se menee ohi. Juuri nyt kyllä tunuu siltä, että haluan virkata (tai neuloa) leluja ainakin sata. Mutta toisaalta itseni tuntien en välttämättä ole näiden tunteiden vallassa kovin kauaa... Eihän sille voi mitään, että koko ajan tulee vastaan kaikkea uutta mistä innostua!
Ainiin. Nallen tai nallejen jälkeen pitää ehdottomasti virkata krokotiili. Joo, kaupalle oma kroko!
Bongasin krokoliinin uusimmasta Kauneimmat käsityöt -lehdestä jo jonkin aikaa sitten ja nyt se pulpahti uudestaan mieleeni. Vähän se on söpö...
Täytyy sanoa, että tuo Kauneimmat käsityöt on mielestäni yleensä ottaen kuitenkin melko tylsä lehti. On siellä välillä jotain ihan toteuttamisen arvoistakin, mutta useimmiten sen vaatteet ja asusteet ovat sellaisia, että vastaavia löytyy vielä vähän hienompinakin. Mutta kroko! Krokoliini pitää saada.
3 kommenttia:
Lelut ovat ihan mainioita käsitöitä!
(Minulle tulee vain siinä vaiheessa paniikki, jos lopputulos ei ole järjettömän söpö - sitä miettii kehtaako tätä laittaa kenellkään lahjaksi.) Dropsilla on ohjeissa muuten älyttömän sievä pieni kissa - ja Novitalla pupu. Leluihin saa hyvin purettua sitä tekemisen intoa ;-) Odotan nallea innolla!
Ei lelujen tekemiseen kyllästy =) Minä olen tehnyt varmaan jo yli parisataa virkattua lelua, joista pelkästään apinoita on jo 130 kpl, eikä vieläkään kyllästytä. Tuo Dropsin Muscat-lanka on minustakin parasta lelujen virkkaamiseen.
Mari: Joo, kyllä tekemisen intoa saa purettua, mutta melkein tuntuu, että tämä into kasvaa tehdessä. Ja valmista tuli!
Sude: Kiva kuulla, että ei kyllästy. Haaveilen jo oikeasta kasasta virkattuja leluja, eli intoa saa luvan riittää. :)
Lähetä kommentti