torstai 3. marraskuuta 2011

Antaa mennä

Muutama päivä sitten otin töistä matkaan vyyhdin Cascade Heritage 150:stä, sitä paksumpaa sukkalankaa. Tarkoitus testailla nyt itsekin langan neulomistuntumaa ja tehdä samalla mallisukka kaupalle hypisteltäväksi. 


Juuri nyt värit olivat vähän vähissä, mutta ei se mitään, sillä sain silti aivan ihanan. Värisävyn nimikin on sitä paitsi Cinnamon ja jostain syystä se on minusta tosi symppistä. Kanelia, ah! <3 Keitin tänään sen kunniaksi kaneli-kardemummakahvinkin. (Paitsi että sattui pikku kömmähdys ja pistin ekaan versioon vahingossa kanelin sijaan chili-jauhetta.)

Toissapäivänä luennolla aloitin mallisukan neulomisen. Neule lähti mukaan luennolle, jotta pystyisin siellä keskittymään, ja ajattelin, että tällainen simppeli perussukkahan on sinne juuri hyvä. Mutta sitten jotenkin homma lähti lapasesta. (Sivuhuomio: Mari Muinosen ja Suvi Simolan Kaikki lähti lapasesta on juuri julkaistu. Minulla on kolme mallia jo jonossa ja kova hinku päästä aloittamaan.) Ei minusta tuntunutkaan yhtään perussukalta, niin että aloin neuloa palmikoita. Ilman minkäänlaista etukäteissuunnittelua ja palmikkokuvion piirtelyä paperille.


Eikä minulla ole kyllä hajuakaan, mitä tässä vielä tulee tapahtumaan. Tällä kertaa annan vain mennä. Jollain tavalla tuntuu tekevän hyvää tämäkin. Vähän sama kuin kitaralla rämpyttely. Että antaa sointujen vain viedä itseään eteenpäin. Tässä tapauksessa vain kyseessä on palmikot.

On niin monenlaisia tapoja neuloa, ihan niin kuin on monenlaisia tapoja soittaa kitaraa. Sitä voi edetä nuottien mukaan tai vain jamitella. Voi soittaa toisten biisejä tai tehdä omia. Ja omia tehdessä voi lähteä teoriasta ja suunnitella hyvin, tai sitten vain tehdä niin kuin sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja hioa hommaa sitten matkan varrella.

Cascade Heritage 150 on kiva lanka. Se on sen verran armollinen, että on aivan omiaan tällaiseen kokeiluluontoiseen improvisointiin. Ei tarvitse stressata sitä, miten lanka suhtautuu mihinkin, se tuntuu tykkäävään kaikesta. Lisäksi tämä paksuus on sukkalangassa yllättävän kiva. Olen kyllä tykästynyt ohkaisiin sukkalankoihin, mutta mukavaa vaihtelua edetä sukan kanssa vähän sutjakkaammin. Suosittelen siis kyllä joskus kokeilemaan lankaa, ellei ole jo tuttu.

7 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Mulla on tytölle just loppusuoralla tästä langasta ihan perussukat. Ihan samoilla fiiliksillä langan neuloutuvuudesta ja tuntumasta vaikka yleensä pidän ohuemmista sukista. Bonusta tietenkin se että valmistuvat nopeammin. :-)

Raiku kirjoitti...

Juu, on tämä vaihtelua. :) Ja mulla on tullut tässä neuloessa mieleen, että tää ois aika kiva villatakkilanka myös...

Peikkotyttö kirjoitti...

Ihana kuulla tästä langasta jotain joltakin :) Itselle tulossa (itseasiassa juuri tätä väriä 2 kerää 2 vyyhtiä 2 muuta väriä) Treen messuille..:)
Kiva sukka näyttää tulevan! :)

Emma kirjoitti...

Tuliko hyvää Chilikahvia?

Raiku kirjoitti...

Peikkotyttö: Kiva, että mun kommenteista oli iloa. :) Ja kiitos, toivottavasti tosiaan tulee kiva sukka.

Emma: Noo.... ei se nyt kovin herkkua ollut. Ihan juotavaa, chili ei juuri maistunut, mutta keitin sitten kuitenkin uuden kahvin.

Lankavakka kirjoitti...

Tuleeko teille Simolan&Muinosen kirjaa kaupalle? Jos, niin onko vielä hinnasta tietoa? Se on nimittäin hommattava omaan kaappiin...

Laura kirjoitti...

Lankavakka: Meillä on Kaikki lähti lapasesta täällä kaupalla jo, mutta verkkokauppaan en ole vielä kerennyt sitä päivittämään, ensiviikolla tulee sinnekkin. Myytäviä kappaleita ei ole enää kuin 1 jäljellä, mutta ensi viikolla saadaan niitäkin lisää :)