Aiemmin esittelemäni paita, se jota neulon Tuulia Salmelan TTS-metodin avulla, on edennyt vaiheeseen, jossa kaikki vähänkään ajattelemista tai ohjeen seuraamista vaativa on oikeastaan jo tehty. Olkapäät ja hihat kaikkine muotoiluineen ovat valmiit ja tästä eteenpäin voi melkeinpä painella vain menemään. Vähän tosin ajattelin kavennella ja levennellä, jotta paidasta tulisi vähän laatikkomallia myötäilevämpi, mutta se ei vaadi juuri muuta kuin suunnilleen sen tasalla pysymistä, montako kerrosta kavennusten väliin tulee. Ja minulla on hieno kerroslaskuri, joten se ei tuottane mitään ongelmia.
Alkuperäisen suunnitelmani mukaan tämän puseron pitäisi oikeastaan olla jo valmis, mutta matkaan tuli muutamia mutkia. Ostin itselleni muutaman vyyhdin lankaa lähinnä mutu-tuntumalla päättäen ostaa lisää kunhan saan vähän käsitystä, paljonko lankaa menee ja tarvitseeko sitä lisää. Laura laittoi minulle vyyhdin jemmaan, jotta kukaan ei nappaisi sitä hyllystä ja minä saisin sen tarvittaessa. Sattui kuitenkin niin, että vyyhtiä ei muistettu poistaa verkkokaupasta ja joku tietysti ehti tilata sen. Päätimme Lauran kanssa, että koska moka oli meidän, langan tilannut henkilö tietenkin saa tilaamansa, ja minä jään odottelemaan hyllyjen täydennystä.
Koska en mitenkään olisi voinut ehtiä saada lankaa tarpeeksi nopeasti siihen, että olisin ehtinyt neuloa paidan loppuun siihen mennessä kuin olin aikonut, hyytyi neulomistahtikin vähän. Nyt olen vähän kahden vaiheilla. Tehdäkö tästä paita, jonkalaista alunperin ajattelin, vai jotain aivan muuta. Jos seuraava värierä poikkeaa tästä nykyisestä olennaisesti, muutan varmaan koko höskän empirelinjaiseksi ja teen alaosan jollain muulla värillä tai kirjoneuleena. Kirjoneuleessa pohjaväri voisi tosin olla tämä sama, ja empirelinjalla voisi vähän hämätä mahdollista värierän eroa.
Sinänsä ei ole väliä, mihin ratkaisuun tämän suhteen päädyn. TTS-metodista olen tykännyt tähän mennessä ihan tosi paljon ja olen melko varma, että tästä tulee hieno päädyinpä mihin ratkaisuun hyvänsä. Pidän kyllä ehdottomana etuna sitä, että neuletta voi sovittaa keskeneräisenä, se tarkoittaa sitä, että suunnitelmia voi melko vapaasti muuttaa neuleen edetessä.
Kuvissa pilkistelee silkkihame, jonka ompelin viime viikolla. Paidan oli tarkoitus tulla hameelle kaveriksi, mutta loppujen lopuksi hame pääsi ensiretkelleen ihan vain mustan t-paidan kanssa. Ei sen niin väliä, hame itsessään kun on ainakin kankaan puolesta juhlallisen ja siistin näköinen. Paitsi että rakastan silkkilankaa, tykkään ihan mielettömästi silkkikankaistakin. Silkistä yleensä. Se on tosi mukava materiaali työstää, kaikin puolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti