Muisti on hyvä mutta lyhyt. Yhtäkkiä tässä tajusin, että joitakin neuleita on jäänyt täällä esittelemättä, vaikka kuvatkin on otettu. Tämä valitettava tilanne täytyy nyt heti korjata, kun kerrankin olen koneella muistaessani asian. Aloitanpa siis kertomalla silkkimekosta, jonka sain valmiiksi joskus syyskuun puolella.
malli: BC Garnin oma, ohjeen saa ilmaiseksi kun ostaa langat työhön
lanka: BC Garnin Soft Silk
puikot: 3,25 mm
koko: 36 (mutta on väljä)
lankaa meni: 338 g (Ravelryssä)
Mekko tuli kaupalle mallinuken päälle, mutta aloin heti haaveilla samantyyppisestä itsellenikin. (Ja itse asiassa äitini ihastui malliin valtavasti sovittaessaan sitä päälleen. Saapa nähdä, katoaako tämä kappale joskus kaupalta. Hmm...) Se on yksinkertainen ja nätti malliltaan, niin että sen käyttäminen ja asusteisiin yhdisteleminen olisi varmasti helppoa. Sen neulominen ainakin oli!
Tätä mallia voisin suositella oikeastaan kaikille, jotka vain neulemekkoa tykkäisivät käyttää. Sanoisin nimittäin, että aloittelijakin pärjää ohjeen kanssa, jos työn koko ei vain kauhistuta. Mitään älyttömän vaikeita erityistaitoja mekko ei vaadi. Ainut riski on, että neuleen kanssa tulee tylsää loppupuolella, missä mekon helmassa vain neulotaan sileää pintaa. Suosittelenkin siinä vaiheessa hankkimaan juttuseuraa tai katsomaan vaikka elokuvaa.
Mekko neulotaan ylhäältä alaspäin. Tai oikeastaan keskeltä ylös- ja alaspäin. Ensin neulotaan poikittain menevät kappaleet rinnan alle ja siitä poimitaan silmukat yläosan etu- ja takakappaleisiin. Ne neulotaan tasona ja yhdistetään lopuksi. Sen jälkeen poimitaan silmukat mekon helmaa varten ja neulotaan se pyörönä. Tässä vaiheessa voikin sitten halutessaan säätää helman pituutta ja miksei leveyttäkin. Ohjeessa kerrottiin, missä vaiheessa pitää toimia ja miten, jos haluaakin mekosta lyhemmän (eli tunikan/paidan).
Ainut asia ohjeessa, joka sai minut vähän pyöritelemään silmiäni on se, miten helman nurjat kerrokset kehotetaan tekemään. Toisin kuin voisi kuvitella, neljää nurjaa kerrosta ei neulotakaan edelleen pyörönä samaan suuntann edeten, vaan työ käsketään kääntämään ympäri ja neulomaan nurjalla puolella neljä kerrosta oikein. Minua tämä vähän ihmetyttää. Ei siis siksi, etteikö niin voisi tai saisi tehdä - ehdottomasti saa, jos nurjat kerrokset tuottavat tuskaa tai huonompaa jälkeä. Mutta tällainen tapa kuitenkin tuottaa pienen reiän neuleeseen, (voi tosin olla, että hyvinkin näkymättömän), niin että en ihan ensisijaisena keinona menisi suosittelemaan. Miksiköhän ohjeessa ei voi lukea, että seuraavaksi neulotaan neljä kerrosta nurin, mutta vaihtoehtoisesti voi kääntää työn ja neuloa nurjalla puolen oikein? Ihmettelen tätä siksi, että moni vähän vähemmän (ohjeista) neulonut voi ottaa ohjeen niin sanotusti ainoana totuutena, kääntää työn ja neuloa niin kuin käsketään, vaikka olisi ihan hyvin osannut ja halunnut neuloa ne neljä nurjaa kerrosta ihan vain nurin. Miksi siis turhaan tehdä jotain, mikä aiheuttaa ylimääräisen, pienen reiän, kun kyseesä ei kuitenkaan ole kaikille automaattisesti epämukavuuskysymys. Ja kun yläosa sitä paitsi neulotaan tasona, voisi olettaa, että jokainen tästä ohjeesta neulova kyllä osaa neuloa nurjan.
No, ehkä kyse on vain minusta. Kyllähän me ihmiset ajatellaan eri tavoilla, ja voi olla, että toisille tuo tapa on se normaali, se jota he pitävät sinä tapana, jota kaikki automaattisesti käyttävät. Toki se voi jonkun muun mielestä olla paljon perustellumpaa kuin minusta. Neuloessa harvassa asiassa on mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Pääasia että pääsee haluttuun lopputulokseen.
Näissä kuvissa näkyvästä huivista palaan myöhemmin kertomaan lisää, ettei tule ihan kilometrin pituista postausta. Toivottavasti tällä kertaa muisti ei petä - tosin liekö sillä väliä, kun huivi on ollut valmiina jo... tuota noin... varmaan vuoden? Että ei se neulomisprosessi ole se ainoa, mikä saattaa joskus vähän venyä. Köh köh.
Mutta tosiaan, tämän mekon ohjeen saa ilmaiseksi mukaan lankojen oston yhteydessä. Jos siis innostuitte, niin ei kun Soft Silkejä hiplaamaan! Voin sanoa, että siinä vasta on ihana, rouhea lanka!
